Ilta pimenee täällä niin nopeaan. Sininen hetki on häviävän lyhyt tai olematon. Pikimusta pimeys nielaisee huiput, kylät, aidat, palaneen ruohikon ja ihmiset sisäänsä hetkessä. Ajamme pois haastattelupaikalta, jossa olemme syöneet vatsamme täyteen, kotitekoisesta ateriasta pitkän kaavan mukaan nauttien ja keskustelleet Besin tulkkaamana tuntikausia. Olen lähettänyt jutun tilaajalle heti pihasta lähtiessämme innostuneen viestin, jossa hehkutan saaneeni materiaalia vaikka kokonaiseen kirjaan ja haastattelun olleen yksi mielenkiintoisimmista kohtaamisista koko urani varrella. 

Andrei nauraa etupenkillä, kun Bes kysyy, miksemme voi edes yrittää näyttää normaaleilta. Ainakin älkimmäinen on todennut matkamme edetessä, ettei kanssani tarvitse käyttäytyä erityisen hillitysti tai varoa nostamasta muita kuin tiukasti neutraaleja asioita keskusteluihin. Andrein takaraivolle poninhännätetty haalistuneen sininen ninjapiiska ja oma neonpunainen kiharapilveni tuskin näyttävät kovinkaan luonnolliselta. Eivätkä kummankin käsivarsissa kiertävät tatuoinnit sekä erilaiset korvalävistykset ainakaan auta asiaa. Bes puolestaan näyttää siltä että hän voisi tummine, lyhyine kiharoineen, päivän vanhoine sänkineen, tuuheine kulmakarvoineen ja taatelinruskeine silmineen sopia asua vaihtamalla lähes mille tahansa vuosikymmenelle tai -tuhannelle.

Mietin, miten lämmin ja tuttavallinen olo näinkin lyhyessä ajassa voi tulla. Kaksi täysin tuntematonta miestä, vieraassa maassa, sullottuna seurakseni autoon yli vuorokauden reissulle. Muovipussi täynnä appelsiininkuoria, kasa tyhjiä, muovisia vesipulloja jalkatilassa… Useita uskontoja, elämänkatsomuksia ja täysin erilaisia taustoja, joista osasta olimme ehtineet puhua maisemien vilistessä ikkunoiden takana. Toiset asiat taas olivat luettavissa kasvoista, eleistä ja rivien väleistä. 

Taksi ajaa sivuun tieltä, Bes ilmoittaa tarvitsevansa jaloittelutauon, minkä arvelen tarkoittavan käytännössä kokonaisvaltaista huoltotaukoa. Pieni ja ränsistynyt huoltoasema, jonka katto näyttää lysähtäneen hieman sisäänpäin ja jonka valokirjaimista palaa vain puolet, nököttää keskellä erämaata. Sen olemassaolo riippunee lentokentältä kaupunkeihin suuntaavista bussilastillisista turisteja sekä taksilla nähtävyyksiin matkaavien evästauoista. Turismin hiljennyttyä huoltoasemakin on tainnut kärsiä asiakaspulasta. 

Parkkipaikalla ei ole muita autoja. Olen erottavinani rakennuksen takaisessa metsikössä ajoneuvon ääriviivat auton valokeilojen pyyhkäistessä metsänreunaa, mutta Besin sammutettua auton en näe enää muutamaa metriä kauemmaksi. Kenties kyseessä oli työntekijöisen tai omistajan auto, sillä sisältä kajastaa himmeä valo. Andrei nousee ylös ja ravistelee itseään.

Auton ovien raoista tulvii raikasta, mutta kylmää ilmaa sisään. Bes jättää ovet reippaasti raolleen ja avaa vielä kontinkin tuulettaakseen ajoneuvoa kunnolla; Pitkää matkaa tottuneesti ajavana hän lienee tottunut huolehtimaan monin tavoin siitä, ettei väsymys saa aisteja turtumaan ja mieltä harhailemaan. Nappaan laukkuni päältä yli-ison neuleen ja kääriydyn sen nukkaiseen syleilyyn. Bes tiedustelee, tahdonko jaloitella tai tarvitsenko jotain. Kerran viihtyväni takapenkillä hyvin, mutta kiitän huolenpidosta.

Oloni on melkein unelias, kun autoradio on hiljentynyt, valot ovat sammuksissa ja neuleen tuttu tuoksu kietoutuu ympärilleni peittäen vieraammat tuoksut alleen. Huoltoaseman pihalle on ilmeisesti pudonnut jotain, sillä sekä Andrei että Bes kumartuvat tutkimaan jotain maassa olevaa esinettä. Äkkiä rakennuksen kulman ympärillä pyörteilevästä pimeydestä irtoaa kaksi pitkää varjoa ja toiselta nurkalta kolme, selvärajaisempaa hahmoa lisää.

Olen välittömästi täysin hereillä, hivuttaudun matkan kangistamine jäsenineni, matalana, takapenkkien suojassa auton avoimelle etuovelle ja siitä ulos, näkösuojaan auton tienpuoleiselle sivustalle. Muistan muutamia tunteja sitten, kameratarvikkeita takakonttiin pakatessani nähneeni siellä sorkkaraudan. Liikun pimeyden suojissa kontin puolelle ja löydän lähes kylmän metallin hamutessani tavarasäiliön pohjakangasta. Liu’utan viileän, kevytrakenteisen sorkkaraudan käteeni ja kurkistan auton renkaiden välistä tilannetta.