Rei

Istun epämukavassa puolivinossa asennossa vanhan Peugeotin takapenkillä. Valtaosa tämän maan takseista tuntuu olevan länsimaiden ylijäämää kyseiseltä automerkiltä. Bes on luvannut pudottaa minut lentokentälle pidemmän ajokeikkansa päätteeksi. Nuokun puoliunen ja valveen välillä; Edellisyön levottomat, hikiset ja ahdistavaan, paniikinomaiseen tunteeseen herättävät unet ovat tehneet tehtävänsä.

Taksi kaartaa pitkän, kaupungin sivukatuja pitkin pyörittäneen reitin päätteeksi hotellin pihaan. Bes ei ole pitänyt mitään kiirettä vaan on pyörähtänyt äitinsä kautta vaihtamassa kuulumisia ja ostamassa ison pussillisen appelsiineja. En pidä kovin lupaavana sitä, että voin pahoin jo ennen varsinaisen ajomatkan alkamista. Ohi ajavat, Besille tutut kuljettajat tööttäävät tervehdykseksi ohittaessaan. Mietin, kauanko kestäisi tottua tämän kaupungin tapaan käyttää autojen torvia jos jonkin sortin kommunikaation välikappaleena.

Bes rullaa ikkunan auki ja kurkistelee hotellin pääovien suuntaan sekä katua molempiin suuntiin. Hetken pyörittyään hän naurahtaa ääneen ja nyökkää vasemmalle päin. ”Luulisin matkalaisemme olevan tuolla.” Käännyn hänen viittaamaansa suuntaan ja näen kirkuvan punaisilla hiuksilla varustetun naisen kököttämässä kummallisessa asennossa ladotuilla tiilillä rajatun istutusalueen reunuksella. Nainen kurkistelee järjestelmäkameraansa hetken ja kampeaa sitten itsensä uudelleen kummalliseen linkkaan kuvatakseen ilmeisesti viereisen, vanhan ja koristeellisen talon pihalla juoksevia lapsia koulupuvuissaan.

Hän suoristuu, pyyhkii pölyä vaatteistaan ja huomaa sitten taksin ikkunasta viluttavan Besin. Hieman nolostunut ilme kasvoillaan hän raahaa massiivisen laukkunsa autolle. Bes hyppää pois kyydistä, nostaa laukun konttiin ja avaa etupenkin oven tälle. Nainen vilkaisee takapenkille. ”Onko tämä se maanmieheni, josta puhuimme aiemmin?”. Bes myöntelee ja nainen ojentaa kätensä. 

”Ennen virallisia esittelyitä ja liikkeelle lähtöä haluaisin ehdottaa, että vaihtaisimme paikkoja. Itseäni ei haittaa körötellä muutamaa tuntia takapenkkiläisenä, mutta noin pitkälle se voi koitua kohtalokkaaksi”. Bes pudistelee hieman päätään meille yhteisellä kielellä esitetylle ehdotukselle, mutta nähtyään kirkastuneen ilmeeni sekä asiakkaansa väläyttämän hymyn hän toteaa myöntymisen olevan parempaa asiakaspalvelua kuin estelemisen. Könyän autosta ulos, siirryn etupenkille ja kättelen uutta tuttavuuttani. 

”Nikki”, hän esittäytyy ja puristaa kättäni napakasti ja pitkään.