Tyttö tuollainen

Päivän paras juttu tänään on ollut aurinkoinen kevätkeli, tuoreet hedelmät aamupalaksi – ja tämä blogimaailman salaperäisen oven avaaminen. Olen huomannut nauttivani arjen hillitystä luksuksesta, kuten hyvästä aamiaisesta. Kiitosta minulta saavat myös astianpesukone ja avomieheni kokkaama päivällinen. Olen liiallista rutinoitumista vastaan, mutta tykkään perinteistä. Tykkään myös monenlaisista muista jutuista: mun perheestä, kynttilöistä, eri kielistä, tuntureista ja vuorista, reissaamisesta, vaatteista ja korkkareista,leipomisesta, liikunnasta, eläimistä, sisustamisesta, kauniista maisemista, sohvan nurkan lämpöisestä viltistä…

Minä olen Aino. Pian 21 ja täynnä elämisen energiaa, eteenpäin menemisen meininkiä. Elän tällä hetkellä elämää, jossa voin tehdä just niitä juttuja, joista pidän. Juureni ovat Päijät-Hämeessä, mutta pari viime vuotta osoitteeni on johtanut Vantaalle. Hillitysti mutta tyylillä sisustetun kerrostalokotini jaan urheiluhullun avomieheni kanssa. Opiskelen oikeustiedettä, teen töitä opintojeni ohessa ja pyrin ehtimään lenkille useasti viikossa. Liikun ja urheilen pitääkseni itseni terveenä, mutta myös, myönnettäköön, ulkonäöllisistä syistä. Ulkoinen habitukseni on hyvin perinteinen ja tykkään yhdistellä asuihini neuletakkeja, huiveja sekä kivoja kenkiä. Tykkään, että vaatteet ovat mukavat ja niitä on kiva pitää. Sisäinen olemukseni puolestaan on jokseenkin räväkkä. Tykkään puhua ja höpötellä, nauraa kiherrän päivittäin. Jos avomieheltäni kysyttäisiin, hän varmaan heittäisi ilmoille sanan jääräpää…nojoo, olenhan mä sitkeä. Jääräpääkin toisinaan.

Tänään oli pannaripäivä. Tein iltalenkin jälkeen superhelpolla oheella iltapalapannukakun, joka kyllä maistui aika mainiolta itse tehdyn, pakasteesta sulatetun mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Nami.

Niin ja hei, tervetuloa mun blogiin!

– Aino