TESTAAJA-AINO TESTAA: Questbar white chocolate & raspberry

HAHAHA. Tää on mun blogin eka toivepostaus! NO JOKE! Tuomitsin edellisellä yrityksellä Questbar-proteiinipatukat ihan tavallisiksi patukoiksi, vaikkakin sattuvat olemaan ehkä parhaimmasta päästä protskupatukoiden isossa valikoimassa. En siis todellakaan oo patukoiden ykkösfani, vaikka niitä aina välillä tuleekin syötyä. Sain palautetta, että mun pitää yrittää uudestaan ja testata eri makua. FINE!

 

TESTAAJA-AINO TESTAA:

Questbar proteiinipatukka, white chocolate & raspberry

Okei, myönnetään. Lähdin aikamoisilla negaatioilla tähän hommaan edellisen kokemuksen perusteella. Yritin olla kuitenkin avoimin mielen ja tehdä neutraalin arvion. Edelliseen kertaan poiketen päätin tällä kertaa lämmittää patukan, sillä oon kuullut että koostumus on tällöin leivosmainen. Ei kun mikroon siis! Hyrryr ja kakskyt sekkaa. Patukka levisi hassusti lautaselle. Otin käyttöön lusikan kuten hienot ladyt tekee ja keitin kylkeen vielä kahvit.

No tuota. Leivosmainen? Hmm, no ehkä vähän. Maku? Jauhoinen, aavistuksen valkosuklaaseen vivahtava. Jälkimakuna vadelma, kuten nimenkin perusteella voi odottaa. Sopivan makea. Hinta-laatusuhde? Jotta niin. EI. Siis, 4 euroa tästä? Keksiä muistuttava proteiinipatukka, josta jää tyhjä fiilis ja lompakkoon melkein vitosen hole. En tiedä, ovatko mun odotukset näiden suhteen kaiken hypen jälkeen jotenkin poikkeuksellisen korkealla, mutta lähinnä huvittaa, että jengi oikeesti laittaa rahojaan näihin?

Testitulos: Edelleen… ei. Keksit kekseinä ja patukat patukoina.

Tähän kuitenkin pakko mainita, että oon ehkä isoin takinkääntäjä mitä löytyy. Aikaisemmin tuomitsin vähän niin kuin kaiken uuden, kuten Uggit, sivukaljut tytöillä ja mitäs näitä nyt on. Menee yleensä noin puolesta vuodesta vuoteen, oon ihan in lööv ja hankkinut itselleni samanlaiset. Että vaikka tässä nyt huutelen sitä miten bullia nää patukat on, saatan ensi kesänä kirjoittaa rakkausoodin pirulaisille. Nää on näitä naisena (tai Ainona) olemisen plussia.