Euroviisut. Mä oon tulossa, apua.

Mä toteutan tänä vuonna yhden mun pitkäaikaisimmista haaveista: mä lähden Euroviisuihin. 

Oikeesti. Mä oon NIIN fileissä. 

Jollekin puolitutulle viisufanitus on saattanut tulla yllätyksenä, sillä kuuntelen pääasiassa vähän erityyppistä musiikkia enkä ehkä kuulu siihen stereotyyppisimpään viisufanikategoriaan. Enkä siis lukeudu todellakaan hc-faneihin, sillä oon vasta nyt matkaa edeltävänä vuonna tajunnut, millä tasolla nää fanit todella liikkuvat. Se taso on jotain ihan.. toista leveliä. Luulin olevani syvällä pelissä, mut syvemmällekin pääsee! PALJON syvemmälle. En voi kuin kumartaa ja seurata ihastellen vierestä. Mahtavaa omistautumista asialle ja intohimoista suhtautumista. Meikä antaa vaan peukkua täältä.   

Oon siis sitä hillitymmän tason faniseurakuntaa, joka on nauhoittanut lapsena tapahtuman telkkarista ja tapittanut seuraavan vuoden viisuja videolta. Viime vuosina oon seurannut lähinnä kisaviikolla tapahtumia ja kuunnellut jonkin verran biisejä etukäteen, eli aika kevyttä meininkiä. Semifinaalit ja itse finaali ovatkin sitten suuria juhlapäiviä, joita edeltää parin päivän jännitys ja tarkat valmistelut. Hyvää safkaa, ehkä vähän viiniä ja rento tunnelma, se riittää. Pisteidenlasku on ehkä koko hommassa parasta ja jännittävintä! 

Tänä vuonna kuitenkin löydän itteni Wienistä ja Itävallasta, keskeltä viisuhumua. En pysty vieläkään käsittämään sitä, mä ihan oikeesti oon kohta siellä! En oo koskaan käynyt Wienissä, joten samalla näen ihan uuden eurooppalaisen kaupungin.

Viime vuoden voittaja Conchita Wurst on yksi mun suosikkivoittajista koskaan ja biisi oli aivan järisyttävän upea. 

Tämän vuoden Suomen edustaja…..No tuota, en ehkä ollut kannattajien eturintamassa Suomen karsintojen aikaan. Pakko se on kuitenkin omaa biisiä kannattaa, joten lähden Suomen lippu messissä matkaan ja aion heittää myös farkkuliivin niskaan ihan vain suportin vuoksi. Funtsasin asian myös niin, etten muista milloin viimeksi näin iso joukko suomalaisia olisi kannattanut omaa euroviisuedustajaa, ja se jos mikä on mun mielestä jo niin hienoa, et mun on pakko liittyy joukon jatkoksi. 

Finaaliin laitan kyl paljetteja, et sori vaan PKN. 

Reilun viikon päästä starttaan kohti Wieniä mun parhaan kaverin kanssa. Eti meikä telkkarista! ÄÄ!!!