Ah. Meikä on takaisin Wienistä. Kipeenä tosin, mut sitä se being fabulous välillä teettää. 

Tultiin tosiaan takaisin Wienistä eilen, eli vietettiin mestoilla kaksi täyttä päivää viisujen jälkeen. Tosin en päässyt kaupungista enää juurikaan nauttimaan, sillä sunnuntaina kävimme vietnamilaisessa raflassa syömässä ja onnistuin nykäisemään chilinsiemenen nenukkaan. Tämän jälkeen nenä alkoi vuotamaan hervottomasti ja sitten olinkin jo seuraavana päivänä kuumeessa. What? No joo okei, ehkei chilinsiemen ollut ainoa syyllinen ja ehkä kehittelin flunssaa jo ennen sitä, mutta wtf! Ennen tätä episodia ei ollut tosiaan mitään flunssafiiliksiä ja sitten PUM, kipeenä. Aika tehokas chili, pakko myöntää.

Vietimme siis Wienissä yhteensä 9 päivää kiitos lakkouhan. jonka vuoksi siirsimme lentomme kaksi päivää aikaisemmaksi. Eipä se juuri haitannut (no, ehkä lompakkoa aavistuksen), sillä Wien on pirun siisti kaupunki. Meni omien lempparikaupunkien top 5-listalle. Itse asiassa tykkäsin kaupungista enemmän kuin esim. Berliinistä. Kaupunki oli jotenkin helpommin hallittavissa ja julkinen liikenne toimi huipusti. No, mielipideasioita. Mun mielipiteeseen saattavat vaikuttaa myös nuo edellämainitut laulukilpailut. 

Ja tästä päästäänkin asiaan. Euroviisut on vielä upeempi tapahtuma kuin etukäteen kuvittelin. Viisujen ensikertalaisena pakko sanoa, etten yhtään ihmettele, miksi jengi palaa kisoihin aina uudestaan ja uudestaan. Tunnelma kisapaikalla on jotain uskomatonta. Omia suosikkeja kannustetaan henkeen ja vereen eikä kellekään ainakaan esitysten aikaan buuattu (se, miten yleisö käyttäytyi ääntenlaskun aikaan, onkin sitten ihan toinen juttu ja mun mielestä aika noloa). Meillä oli ns. front of stage-liput, eli olimme aivan lavan edessä jokaisena iltana. Ainakin siellä jokaisen biisin sanat olivat pitkälti hallussa lähes kaikilla. Jännä oli huomata, ettei yleisön mukanalaulu kuulu telkkarissa! Jengi nimittäin hoilaa messissä täysillä ja tunnelma on kuin lempparibändin keikalla lähes jokaisen biisin kohdalla. No ehkei se voikaan kuulua, vois olla vähän kummallisen kuuloista kotikatsomoissa nimittäin. Hehe. 

Meillä oli liput kaikenkaikkiaan kuuteen showhun, eli jury semifinaaleihin, jury grand finaaliin sekä varsinaisiin semeihin ja finaaliin. Näimme siis showt kaksi kertaa jokaisen. Joka ilta siis oli jonkun sortin bileet, ei paha! 

Suurimpia yleisön suosikkeja olivat Serbia, Israel, Australia, Ruotsi sekä iiihana ihana Italia, josta tulikin lopulta mun ykkössuosikki. Myös Viro ja Belgia olivat myös meidän seurueen suosiossa. 

Voittajasta voidaan olla monta mieltä ja olisin ihan mielellään nähnyt Italian kärkipaikalla, mut Ruotsin biisi ja esitys olivat myös ihan kisan parhaimmistoa. Ja kuka nyt voi vihata Månsia? Nih. 

Tässä sekalaista kuvamateriaalia viikon varrelta. 

Eli mitä Wienistä jäi käteen? 

ELÄINTARHA ja leikkivät jääkarhut, huvipuisto, hyvät raflat, vähän liian hyvät baarit, Euroviisut, Conchita <3, Ruotsin Måns, hienoja muistoja, mahtava kisatunnelma sekä parhaista parhain, FABULOUS sateenkaarenvärinen kisayleisö. 

Ei taida jäädä mun ainoiksi viisuiksi. 

ps. puuhaan myöhemmin vielä postin maailman parhaasta jätski/vohveli/kahvimestasta. Apua. Mitä. Settiä.