VUOSI 2015. Perskatti sentään, hauska tutustua.

Vuosi vaihtui ja olo on rapsakka kuin lähes palaneella ranskalaisella. Huhhuh. Nukuin iltapäivään ja loppupäivän vietin vahvasti sohvalla. No, päivän saldona on sentään kolme Valioliiga-peliä ja oon mä kai syönytkin jotain. Hehheh, no kerrankos sitä. Elämä jatkuu taas huomenna.

Ajattelin, että tän vuoden lupaukset voisivat koskea ruoanlaittoa ja tätä blogia. Oon laittanut rohkeammin ruokaa tänä syksynä kuin koskaan aikaisemmin ja haluaisinkin ottaa nyt tavoitteeksi, että laitan ainakin kerran kuussa jotain pitkään haaveilemaani sapuskaa. Tai siis opettelen laittamaan!

Ekana mulla on mielessä risotto, jota en oo koskaan puuhannut. En oo oikeastaan koskaan ollut mikään risottoihminen, mutta viime vuonna Prahassa maistoin aivan täydellistä kurpitsarisottoa ja se oli sitten siinä. Risotto, I’m yours. Toinen ruokahaave liittyy pataruokiin. Sain syksyllä mamalta lahjaksi perintöpadan, joka on ollut ahkerasti kyllä käytössä, mutta varsinaisten haudutettavien pataruokien tekeminen on mulla vaan lykkääntynyt. Risoton jälkeen patapöperöt, valmistautukaa! Kolmas ja tällä hetkellä viimeinen haave liittyy possuun. Eli emakkoon eli sikaan eli piggieen. Mun possufiksaatio ei oo siis edelleenkään laantunut. Tähän ei ainakaan auttanut yhtään Chef -leffa, jonka kävin viime viikolla tsekkaamassa. Elokuva kertoo kokista, joka jättää työnsä ravintolassa ja hankkii food truckin. Kannattaa mennä katsomaan ja ottaa eväät mukaan!

Mun täytyy tarttuu johonkin uuteen possureseptiin PIAN.

PORK PORK PORK.!!!! EI, ensin se risotto!! 

Niin! Siis sellaisia ruokahaaveita vuodelle 2015. Lista varmasti elää ja muuttuu matkan varrella. Toivon myös, että pääsisin aktiivisemmin käymään ravintoloissa ja ehkä kirjoittaa niistä tännekin, eli vihdoin aloittaa sen ”Aino arvostelee” -osion. Keväällä koittaa matka Itävaltaan ja Wieniin, jonka ruokakulttuuriin on tosi siistiä päästä tutustumaan. 

Vuosi 2015, be awesome!