Terve kaverit!

Kylläpä taas on ollut nälkäistä.

Kesä. Ah, kesä on niin mun juttu. Mansikoita, uusia pottuja, sipulikastiketta ja pottuja, pottuja, grilliruokaa ja makkaraa. Kanttarelleja ja mustikoita. RUOKAA I SAY. Kesä on mun juttu ilmeisesti etenkin keittiössä, koska oon pitkästä aikaa intoutunut kokkailemaan kaikenlaista. Tämän lisäksi mulla on ollut ensimmäinen kunnon kesäloma kahteen vuoteen, ja kaikki tää rentoilu ja vapaa-aika ilmeisesti herätti mussa halun alkaa taas aktiivisemmin raapustelemaan tätä bloginkuvatusta. JA KOSKA musta on maailman hauskointa kirjoittaa pöljiä juttuja, joita lukee ehkä viisi ihmistä mun lisäksi. Mikäs sen hauskempaa kuin omat vitsit?

Tänä kesänä on syöty jotenkin todella mainiosti ja mä haluaisin jakaa kokemuksen tämmöisestä vegaanin kauhistuksesta:

HAHA aivan. Apua. Meniköhän jollain otsikkoa klikanneella vegaanilla sipsikaljat väärään kurkkuun. Anteeksi mutta hei, täytetyt herkkusienet, fresh from the oven. Tää kuva on oikein tämmönen lihansyöjän märkäuni. Okei no, vegaaneille tästä kelpaisi ehkä tuo sieniosasto. Ihastuin kaupassa näihin jättiherkkusieniin mutten sen kummemmin ajatellut, että kyseiset herkkulaiset vetävät sisäänsä myös levottoman määrän tuorejuustoa. Tuorejuuston lisäksi kaverit ovat kiedottuja pekoniin eli baccikseen eli baKONIIN. Lihansyöjän syöntiorgiat tässä näin.

Nyt kun katon tätä kuvaa, mua ehkä vähän ällöttää hahah. Hyvää, mutta ehkä vähän överiä.

Tästä siansipsuttelusta tuli mieleen, että oon taas ihastunut vegejuttuihin (toim. huom. Mitä helkattia Aino, just söit lihamureketta….?). Eli yritän taas soluttaa arkeen enemmän vegaanisafkaa. Nyhtis on löytänyt tiensä lautaselle, samoin kikherneet jatkavat vahvaa voittokulkuaan. Mustapapubiffit ovat yksi mun bravuureista. Eli lista on aika lyhyt. Mä tarviin lisää vaihtoehtoja ja mielikuvitusta! Vegaanius olisi hieno juttu, mutta mun kaltainen tuuliviiri jos kieltäytyy jostain, en muuta ajattelekaan kuin kyseistä kiellettyä kohdetta. Eli jos nyt päättäisin etten enää syö lihaa tai eläinperäisiä tuotteita, unelmoisin jatkuvasti sisäfilepihveistä ja entrecoteesta ja possunvatsasta ja joulukinkusta ja juustoista ja maitorahkasta enkä mä edes pidä maitorahkasta. Ehdottomuus elämässä on muutenkin mun mielestä yleensä rajoittavaa, eli näillä puheilla täysin vegaaniksi en oo tässä vaiheessa ryhtymässä. Lihansyönnin eettisyys kuitenkin toki mietityttää, plus vegesafka on vaan yleensä aivan sairaan hyvää eikä jätä jälkeensä tunkkaista oloa kuten usein liha-aterian jälkeen tuppaa käymään. Olepa tässä nyt sitten.

Tän takia mä aloitankin uuden osion: Ainon kokeellinen vegekeittiö. Haha joo, nimen mielikuvituksellisuudesta voinette kiittää öö, minua. En oo aivan varma mitä vegekeittiö tulee pitämään sisällään ja millaisilla resepteillä lähden liikenteeseen, mutta pakko varmaan aloittaa jollain helpolla. Jos laitan vaikka salaatinlehteä, nuin, ja päälle vaikka tomaattiviipale, näin.

Menihän taas jorinaksi, voi morjes. No ei auta kuin kattella!

Aino toivottaa nyt mukavaa tiistai-iltaa.

”Mukavaa tiistai-iltaa!”