SUNNUNTAIGRANOLA

Juuri äsken sattui tuolla mun keittiössä sellainen pienenpieni mayhem, joka sai mut muistamaan että ai piru vie, mullahan on blogi!

Moi blogi, mitä kuuluu? Pitkästä aikaa, näytätpä hyvältä!

Totuuden nimissä lueskelin äsken noita mun jorinoita ja tajusin että ei, etsä kyllä näytä. Näytät siltä, että viisivuotias olisi löytänyt kattilan ja kauhan sekä värikynät, ja päättänyt, että hei, näistähän saisi hyvän blogitekstin. Tosin tämän päivän viisivuotiaat ovat kyllä niin fiksuja, että lähti tältäkin argumentilta heti pohja. Sori viisivuotiaat!

Mutta niin, ei. Kauhea yritys, mutta lopputulos todellakin vajakki. Vajakki ajamassa kajakkia ja Aino Pullanpaistaja dokumentoimassa tapahtumat, eli metsään mennään ja kovaa.

 

Vaan sitten mietin, että zero fucks given. Homma jatkukoon.

Miksi sitten muistin että mulla on blogi?

 

Noh. Otsikostakin voi jotain kenties päätellä. Toooooosin sunnuntaigranolasta tulee jostakin syystä mulle myös mieleen sunnuntaikrapula? Sellainen pehmeänpyöreä ja pörröinen olo, kun tekee vain mieli olla paijattavana ja syödä vaahtokarkkeja ja pizzaa?

Tällä kertaa kyse on todellakin tuosta myslin sukulaisesta, jota on muutamat viime vuodet hehkutettu blogeissa ja terveyspirkkojen ja -mirkkujen aamupalapöydissä. Koska luen myös itseni osa-aikaterveyspirkoksi, oli jo aikakin, että granolahommat pääsevät Ainon testikeittiössä tapetille.

Granolaa siis, päätti Aino! Koska valmiiden reseptien lukeminen on täysin yliarvostettua, päätin lähteä kokeilutaktiikalla liikenteeseen. Kaurahiutaleita ja hunajaa sekaisin, päälle kuivattuja banaaneita, ja sitten uuniin! Aamukahvia ja leipää huiviin, samaan aikaan fiillistellen vapaapäivän starttia. Aika päällikköä! Aloin granolapäissäni selaamaan netistä reseptisivuja (kyllä, tässä vaiheessa) hakien inspiraatiota tulevaisuuteen. Selvisi, että myös pannulla voisin pirulaisen paistaa ja heittää sekaan karpaloita, kaakaonibsejä ja vaikka mitä muuta terveyshommelia, siis todella muikeeta. Tässä vaiheessa totesin hilpeästi kovaan ääneen, että: ”Mä alan harrastamaan granoloita!”

  Samalla sekunnilla nenääni tuoksahti todella diippi palaneen kaurahiutaleen haju. Kärräsin itseni pikavauhtia keittiöön, missä vastassa odotti uunin oven välistä tupruava savu. No words needed. Ainon keittiö on todellakin palan(n)ut.