Kyykän maailmanmestaruuskisoihin osallistuin ystispäivänä. Teekkarihaalareissa. Mahtaako olla vika kertaa opiskelijana vai saako haalarit pujottaa päälle ens vuonnakin..?? Äärimmäisen pirtsakka tapahtuma joka tapauksessa, jota en koskaan oo missannut muuta kuin äärimmäisen hyvästä syystä. (mm. asuin 10 000 km päässä). Peleissä ei btw ollut kova menestys, 2 voitettiin 1 hävittiin, mutta silti ei päästy jatkoon… Epäreiluutta, tuomari kuitenkin otti lahjukset avosylin vastaan.

Viime viikonloppuna puolestaan juhlittiin valmistujaisia. Huippua. Täydellinen ilta, mahtavat pirskeet, ihanat ihmiset, huisi bändi. Ja siis niin ei tosiaan ollut omat valmistujaiset. Taas tälläkään kertaa.

Näiden ihmisten kanssa mietittiin moooonta vuotta sit, että mitä on saavutettu vuoteen 2015 mennessä. Ite parikymppisenä heitin: ”no oon valmistunu, ei miestä, ei lapsia, vietän pari vuotta ulkomailla, jos löytyy töitä. Iha mistä päin maailmaa vaan.” (Sivukommentti, sillon pelkäsin lapsia, ei vaan luonnistunu lasten kanssa oleminen.)

Todellisuus: en oo valmistunu, 2 lasta, mies, muutaman vuoden asuin jo toisella puolella maailmaa. Summa summarum: elämä heittelee enemmän kun osasin aatella. Elämä on myös paljon ihanampaa kuin tuolloin osasin toivoa. Oma arvio vuodesta 2015 meni aika metsään, mutta hyvä näin. Oon saavuttanut paljon enemmän kun kuvittelin, oppinut paljon enemmän kun kuvittelin ja sisältöä on elämässä paljon enemmän kuin kuvittelin. Nyt en viitsi edes tehdä mitään arvioo vaikkapa vuodesta 2020. Vaikka todennäköisesti tässä vaiheessa elämää ei enää eteenpäin mennä ihan niin suurilla muutoksilla, mutta mistäs sitä koskaan tietää. En oo ainakaan vielä niin vanha, että tykästyisin tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Ehkä se on enemmän ihmistyypistäkin kiinni. Silmät auki, jalat maassa on hyvä jatkaa. 

Muistatteko te tehneenne vuodelle 2015 jonkinlaista ennustusta / arvausta / suunnitelmaa? 

Äitini muuten oli tehnyt ihan aineen aiheesta juurikin vuodelle 2015 olleessaan yläkoulussa. Mm. ajatteli käyvänsä avaruudessa 😀