Meksikossa useimmiten korvakorut laitetaan jo heti vastasyntyneenä tyttövauvoille. Samoin kuin hyvin monissa muissakin kulttuureissa. Usein laitto tapahtuu heti synnärillä, mutta meillä ei esikoinen saanut heti, koska olin unohtanut korvikset kotiin. Tuntui jopa, että mua pidettiin huonona äitini – miten voin unohtaa tyttäreni korvikset.. Asia oli To do -listalla koko ekan Neidin elinkuukauden ajan ja kaikki ihastelivatkin suloista poikaamme ja hämmästyivät, että kyseessä onkin tyttö. Miksei hänellä sitten ole korvakoruja???? Kuukauden iässä sairaanhoitaja kävi ne kotona vihdoin laittamassa. Toisen korvan kohdalla Neiti oli vielä hyvin uppoutunut syömiseen ja toisen  kohdalla tuli jonkun verran itkua. Odottamaani paljon vähemmän!

Toisen tyttömme kohdalla aloin etsimään korvakoruja vasta syntymän jälkeen. Sukupuoli kun ei ollut tällä kertaa tiedossa. Suomesta en korviksia löytänytkään vauvalle ja jenkeistä asti piti lopulta tilata sopivat. Takaosan pitää olla ruuvattava ja sellainen, että se ei paina vauvaa korvan takaa. Niña sai valkokultaiset kirkkaalla kivellä ja samassa tilasin Neidillekin kultaiset sydämet. 

Haaste nro. 2 korvisten löytämisen jälkeen oli kuka ne laittaa. Kävin läpi lävistysliikkeitä, mutta joka paikassa oli sama vastaus: lapsen tulee itse kyetä tekemään päätös, useimmiten iäksi sanoivat 4-6 vuotta. Ei auttanut kulttuuriset syyt tietenkään. Kielteinen asenne yllätti mut, vaikka nyt tietenkin tidän, että Suomessa harvoin vauvoille laitetaan korvakorut.

Pieni googletus sai mut hölmön kuitenkin tajuamaan, ettei se olekaan nyt ihan pikkujuttu laittaako täällä joku lapselleen korvakorut vai ei. Siitä saa vaikka naapurin tätikin kimpaantua ja tehdä lastensuojeluilmotuksen ja sekin on monien mielestä ihan hyväksyttävää.

Ymmärrän, että ihmisillä on tästä asiasta eri mielipiteitä monista eri syistä. Omasta mielestäni tämä päätöksen teko -peruste on ehkä vähän outo. Tekeekö se 5-vuotias jo kypsän päätöksen pohtien haluaako myös aikuisena reiät korviinsa? Multa kysyttiin korviksien laitosta kun olin vissiin 6 v. ja mietin vain sen hetkistä värivalintaani ja seuraavaa päivää, kun voin esitellä koruja kavereille, joilla ei vielä korviksia ollut. 15-vuotiaana otin kulmakorun, jota en myöskään järin kypsänä päätöksenä pidä.. Mutta saahan ne korut pois, jos ei myöhemmin halua käyttää – ei se reikä ole järin huomattava etenkään korviksissa. (Sivuhuomautus – kulmakorusta ei onneksi itsellenkikään jäänyt mitään näkyvää.) Lopputulos tästä – En koe riistäväni lapseni oikeuksia.. 

Papi toi lopulta sairaalasta neulan ja yksi ilta korvikset sitten tuikattiin yhdessä Niñan korviin. Papi lävisti ja ite pyörittelin korvakorujen ruuvit kiinni, joka oli melkeinpä se hankalin osuus, kun ovat niin minimaalisen pienet. Itkua tuli vähemmän kuin vaipan vaihdossa. Yöunetkin nukkui makeasti, vaikka olin varautunut huonoon yöhön mikäli korvia vähän jomottaisi. Eli en kokenut myöskään kiduttavani lasta. Tulehdusriski on aika olematon, mikäli nyt normaalisti pitää hygieniasta huolta ja välillä putsaa korvia.

Jos vauvalle laittaa korvikset on mielestäni ehdottomasti laitettava ennen kuin vauva osaa tarttua. Omista lävistyksistä muistan kutinan yms. tuntemuksia ekoilta päiviltä. On siis tärkeää, ettei vauva koskisi ja/tai repisi korvia alkuvaiheessa.

Nyt vaan toivon, että naapurin täti ei tee sitä lastensuojeluilmoitusta..