Paluu omiin housuihin alkakoon

Alan pikkuhiljaa mahtua omiin normaaleihin housuihinikin synnytyksen jälkeen, mikä näin helteiden loputtua onkin aika välttämätöntä, kun ei voi liihotella enää väljissä kesämekoissa. Muissa vaatteissa ei ole ollut ongelmaa, mutta reidet ja takamus levähtivät ihan uusiin mittoihin, joten ahtautuminen 34-36 koon housuihin tuottaa ongelmaa.

Nyt julistankin vihdoin säännölisen liikuntaan paluuni alkaneeksi. Pitkä ja sitkeä kesäflunssa ja yskä ovat estäneet liikunnan, vaikka niin olin aloittamassa jo pari viikkoa sitten. Tänään on vihdoin kuitenkin suuntana sali; täytyy toivoa, että en yski keuhkojani pihalle.. Innoissani väkersin uutta saliohjelmaa ja mietiskelin myös joidenkin ryhmäliikuntatuntien sisällyttämistä viikko-ohjelmaan juoksun ja salin ohelle. Spinning ei todellakaan kuulu omiin lemppareihin, mutta viime raskauden jälkeen se oli juurikin reisien ja takamuksen pelastus, joten jotta saan kaikki farkut käyttööni on sekin siis sisällytettävä ohjelmaan. Painon puolesta ei ongelmaa ole, tulleesta 10 kilosta on lähtenyt 8 kg. Kiitos imetyksen. Ruokaa joudun melkein väkisin välillä syömään, jotta maitoa tulisi riittävästi. Ei ole kohden koskaan naisen elämä.. Pudonneet kilomäärät ei tietysti suoraan mitään kerro, koska painaahan se lihasmassa enemmän kuin rasvakudos. Ja sitä lihasmassaahan tässä kropassa ei ole jäljellä. Eli nyt mars salille ja sitä keräämään!

Loppuun vielä tämän hetken tilannekatsaus asukuviin. 3 viikkoa synnytyksen jälkeen kiinni menivät juuri ja juuri nämä ”mukavat löysät kesähousut”. Hääjuhlaankin suunnittelemani mekon jouduin jättämään kaappiin, sillä eihän se sulkeutunut kuppikoon kasvettua. Juhlamekoksi kelpuutin alla esiintyvän mekon, joka puolestaan on lojunut melko käyttämättömänä kaapissa juurikin siksi, että en  normaalisti täytä tissialuetta.

asu.png

Ihanaa kuitenkin, että on jo muitakin kuvia itsestäni kuin näitä:

rv39.png

 

Vaikka 99.9% kuvistani onkin nykyään näitä:

lapsasu.png

 

 

Muoti Liikunta Ajattelin tänään Päivän tyyli

Lentääkö kuolleet siivillä, helikopterilla vai lentokoneella?

Viikonlopun aamupalapöytä keskustelua 3-vuotiaan kanssa. 

– Äiti onko isomummun isä kuollut
– On
– Niin kuolleita ei voi enää ikinä ikinä nähdä?
– Niin ei voi enää
– Koska Siru-koira ei ole enää kuollut?
– Ööh no kun siis sitten kun kuolee niin on aina kuollut ja … 
– Niin tiedän mennään ilmaan (osoittaa ylös)
– Niin taivaaseen
– Mutta sittenhän voidaan nähdä kun ne lentää. Ja jos näkee, että kuollut lentää niin sitten se ei enää ole kuollut. Niinkö äiti. Niinkö niinkö???
– Ootko nähnyt jonkun lentävän?
– No eeen äiti! Äiti kato kun sitten kun kuolee niin on aina aina kuollut.

Hetken hiljaisuus.
-Lentääkö ne kuolleet siivillä, helikopterilla vai lentokoneella?

P8032089.JPG

Nyt on siis korkea aika ruveta miettimään uudestaan itsekin elämän suuria kysymyksiä ja omaa suhtautumistaan niihin ja etenkin sitä miten ne selittää tuolle pienelle uteliaalle. Jospa sitten seuraava keskustelu menisi vähän paremmin…

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään Höpsöä