Nyt siis kyse MM-kyykästä 2014, joka on siis tänään. Ei siis suinkaan pidä sekottaa salilla tehtävään kyykkyyn, sitä en nyt jättäisi pois mistään hinnasta 🙂

Aamulla katoin ikkunasta haalarikansavirtaa ja mies mun ajatukset lukien kysy, ett haluttiko mennä. No totta pirussa halutti. Seuraava kysymys oli, että mikä siinä nyt on niin hienoo olla aamu ysistä saakka ulkona heittelemässä puupalikoita ja juoda alkoholia? No sen voi muotoilla paljon kauniimmin niin onhan siinä nyt vaikka mitä hienoo. Ja koska eilinen oli niin Dia de Amor painotteinen niin tänään olisi voinut viettää sitten kavereiden kaa koko päivän (ja yön). Whatsapp huutaa ja olin jo hilkulla lähtee – eihän mikään estä niitä puupalikoita heittelemästä ilman alkoholiakin. Mutta jostain syystä nyt en sitten kuitenkaan mennyt – ehkä se johtuu siitä, että se muiden humalataso saattaa kuitenkin mennä vähän yli, kun pullo on avattu jo sillon aamusti 😉 Ja aloin myös perustelemaan itelleni, että oon niin tapaturma-altis, että saisin kuitenkin jonkun kartun vatsaani ja beibi lytistyisi siellä. Onneksi siis ei ole sitä dippatyötä ja oon vielä opiskelijastatuksella vuoden päästäkin niin pääsee päättämään kyykkä-historiansa sille ansaitulla tavalla sitten ensi vuoden MM-kyykässä.

Viime raskaudessa kyllä viipotin paikasta toiseen; myöskin loppuraskaudessa kävin kavereiden kanssa yökerhoissa, koska Meksikossa ei saanut vatsansa kanssa pahaa silmää – isomahaiset odottavat äiditkin sai siis vielä nähdä yökerhossa viihtyviä kavereitaan ja pitää hauskaa (ilman katseita ja näin ilman huonoa omaatuntoa.) Mutta ehkä mä nyt oon jo sen verran vanhempi ja mukavuudenhalusempi, että siksi jäänkin mielummin kotio. Syytän siis mielummin vanhuutta kun raskautta. Harmi, että se raskaus on se ohimenevä olotila ja vanhuus senkun pahenee. Hihii. Tai siis yhyy..

Sitten palaan vielä hippaseen eiliseen. Koska jotain on ystispäivästä pakko postata ja eilinen oli kyllä ihku ihana täydellinen perhepäivä kaikista rakkaimpien kanssa.

Ja koko ilta vielä leikittiin kaikki yhessä 🙂 Mm. piilosta.

Ja siis töistä tullessa mua odotti tietenkin perinteisesti kukat kortteineen. Ja mies oli taas löytänyt paljon ihanammat sanat kun mä!   Väsäsin mun kortin tekstin töissä post it -lapulle ja länttäsin sen töistä tullessa korttiin, jonka ostin matkan varrelta kaupasta.. Sopivan kortin silmät tavotti nopeesti – menee lässytyksen puolelle, mutta kuin ihanaa ois jos rakkaus olis niin puhdasta, viatonta ja helppoa kun on tuon ikäisten lasten elämä, mitkä kuvassa esiintyy.

Miten noi meksikolaiset kirjottaakin niin hehtaarikortteja ja miten kaikki osaakin kirjottaa niin syvällisesti ja viisaasti.  FBkin oli suurimmaksi osaksi täynnä suomalaisilta tyyliin ”hyvää ystävänpäivää kaikille ihanille mussuille” ja meksikolaisilta semmosia hehtaaritekstejä, joissa muitetaan erikseen mainita millä tavalla kukin kaveri on tärkeä ja kuinka suuri vaikutus heillä on ja miten.  Puhumattakaan, mitä ylistyksiä poika/tyttöystäville kirjotellaan. Ehkä se johtuu siitä, että ne on toisella kielellä ja suomeksi kirjotettuna kuulostaisi tosi ällösiirappisilta, mutta espanjaksi kuulostavat mun korvaan niin ihanilta ja saa kyyneleet silmiin. Niin sai siis myös miehen kortti <3 Ja sitten vähän kritiikkiä, että se voisi kyllä vähän useammin SANOA noita hempeily ja rakastus -juttuja mulle. Sitten taas muistaisin kuinka ihana ja herkkä ja rakastettava se on, enkä pahempinakaan päivinä silloin voisi kohdella sitä kuin kylmää tunteetonta junttia. (Oon huomannut viime aikoina räjähdelleeni tavallista enemmän ja ihan pienistä jutuista saanut riidan aikaiseksi, jollon tulee sanottua aika ilkeesti :/  Tähän väliin siis hyvä muitutus, kuinka ihana mies mulla on, jos vaikka se räjähtely vähenisi. Vai syyttäisikö siitä sitten niitä raskaushormoneja.)