Halu ja häpeä

Lapsuuteni kodissa ei ollut seksiä (kyllä, 1980-luvulla) – siitä ei puhuttu ja kanava vaihdettiin lennossa, jos meno alkoi näyttää liian kuumalta. Seksi oli äidilleni suuri tabu ja seksuaalisuus häpeä, jotain sellaista mitä ilman hän selkeästi olisi mieluummin ollut. Olen kyllä ollut aina hyvin tietoinen siitä, että pimpillä ja pippelillä oli muitakin käyttötarkoituksia kuin mitä äiti olisi halunnut antaa uskoa. Seksi tuli elämääni lähimetsistä löytyneiden pornolehtien ja kaverien kertomusten kautta. Se kaikki oli kiinnostavaa. Musta oli kummallista, että seksiä oli joka paikassa ja silti mun kodissani se oli jotenkin niin vaikea juttu. En muista edes kyselleeni mitään kiusallisia kysymyksiä, koska varmaan vaistosin niin vahvasti, että ne todellakin olivat kiusallisia. 

Seksi kiinnosti minua. Se häpeä kiinnosti – mistä se oikein tuli? Miksi naisen piti hävetä sukuelimiään, seksuaalisuuttaan, kuukautisia? Kaikkea mikä muistutti intohimosta ja lapsien tekemisestä. Miksi siitä oli tehty niin monimutkaista? Miksi naisen seksuaalisuutta haluttiin niin innokkaasti kontrolloida? Halusin vapautuksen – halusin pyhän intohimon ja luvan olla seksuaalinen ilman häpeää. Halusin omistaa kehoni, rintani, vaginani, ihoni; ilman että joku ulkopuolinen antaa niille omat merkityksensä. Halusin olla ilman sitä vuosituhantista taakkaa, mikä naiseuteen liittyy. Ilman sitä omalta äidiltäni opittua syyllisyyttä, syntiä. Huora vai madonna? Oliko naisella muita vaihtoehtoja? Itse olin molemmat.

Olen kulkenut pitkän tien siihen, etten häpeä. En häpeä kehoani, rakastan sitä. Se on antautunut intohimolle, se on saanut ja antanut. Se on synnyttänyt ja ollut vapaa. Se on seksuaalinen ja se on kaunis. Seksi on minulle pyhä asia. Se on suorastaan maaginen voima, jolla luodaan uuttaa elämää. Tai se on himokas, hikinen hetki kahden ihmisen välillä. Halu on minulle hyvin ailahtelevaa, se kulkee käsi kädessä kuukautiskierron kanssa. Ovulaation aikaan olen nymfomaani. Toisinaan taas seksi on minulle täysin merkityksetöntä, enkä ajattele sitä juuri ollenkaan. Raskausaikoina olen yleensä halunnut seksiä melko tasaisesti, ihan synnytykseen asti. Jokaisen synnytyksen jälkeen on ollut tauko, joka on johtunut ihan puhtaasti fysiologisista syistä. Halu sen sijaan ei ole ollut täysin kadoksissa edes imetyshiestä kosteiden lakanoiden välissä.

Tuntuu, että jokainen raskaus ja synnytys on ollut uusi tie kohti omaa kehoani ja sen syvempää hyväksyntää. Kun katsoo omaa lastaan, on helppo hyväksyä oman kehonsa muutokset – kaikki on ollut sen arvoista. Enää en halua lapsia, joten tästä eteenpäin seksi on puhtaasti nautintoa varten! Miten vapauttava ajatus.

HazelForbesbyAlfredCheneyJohnston.jpg

                                                     Hazel Forbes by Alfred Cheney Johnston

Kommentit (6)
  1. Intohimoinen
    30.10.2015, 16:47

    Tää kirjoitus oli niin asiaa! Mulla on samallaiset vanhemmat, enkä oo ikinä voinut puhua mistään tommosesta avoimesti esimerkiksi oman äitini kanssa. Ihanaa ja helpottavaa kuulla, etten ole ainoa. Muuten olen ollut hyvissä väleissä vanhempieni kanssa, mutta seksuaalisuus, seksi, normaalit ja luonnolliset puheenaiheet eivät koskaan ole olleet osana elämääni, kun asuin kotona. Se on ollut vaikeaa, kun ei voinut/uskaltanut kysyä juttuja, mitkä on pyörinyt mielessä liittyen esim. kuukautisiin. Aina piti googlettaa tms. Tätä nykyä olen tosi seksuaalinen nainen ja haluan puhua avoimesti kaikista asioista. Nehän on vaan luonnollisia.

    1. Kaikki seksuaallinen on ihanaa….
      Tämä tieto tulee mieheltä.
      Sekin kun vaan halaa omaa rakasta.

  2. Kiinnostaisi kuulla, minkälaisia elementtejä tuo pitkä tie pois häpeästä on sisältänyt. Tämä taisi olla myös ensimmäinen kirjoituksesi tähän blogiin? Toivottavasti niitä tulee vielä monta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *