Sitoutuminen tuo vapauden mennä luvalla vieraisiin

Aloin seurustella ensimmäisen mieheni kanssa hyvin nuorena ja hän oli ensimmäiseni myös seksuaalisesti. Jonkun vuoden päästä aloin kiinnostua tytöistä. Kai se oli jännää ja innostavaa ja halusin kokeilla. Juteltiin siitä ja poikaystäväni sanoi vaan, että mikäs siinä, siitä vaan. Meillä oli syvä luottamus ja aie ja varmuus yhdessäolemisesta, joten mikään ei pelottanut, eikä ollut tarvetta olla mustasukkainen. Mutta musta oli epäreilua, että mulla voisi olla muita, mutta hänellä ei. Sovittiin siis, että jos jotain sattuu kohdalle ja on kaikesta rehellinen, toiset läheisyydet olisivat mahdollisia sukupuolesta riippumatta. Meillähän oli toisemme, sitoutuminen ja luottamus. Olimme olleet siihen mennessä vain toistemme kanssa ja koska aikeemme oli viettää loppuelämämme yhdessä, oletus perinteisillä säännöllä olisi ollut, ettemme koskaan elämässämme olisi kenenkään muun kanssa. Tämä tuntui kyllä liian hurjalta.

Aioimme siis yhteistuumin estää vääjäämättömän, sen että ennen pitkää jompikumpi pettää elämänmittaisessa suhteessa. Tuntui siis ainoastaan viisaalle ja kypsälle antaa mahdollisuus kokeilla läheisyyttä muiden kanssa ja näin säilyttää suhteemme luottamuksellisena, rakkaudellisena ja hyvänä. Tämä malli toimikin kaksikymmenvuotisen suhteemme ajan todella hyvin. Muita suhteita oli todella harvakseltaan, usein useiden vuosien välein. Kun jompikumpi jossain tilanteessa tunsi jotain värinää johonkin muuhun suuntaan, yleensä jäi jopa etukäteen aikaa kertoa tästä kumppanille ja ”saada lupa”. Itse tapasin näiden kahdenkymmenen vuoden aikana sekä muutamia tyttöjä että vain aivan yksittäisiä muita miehiä. Miehelläni oli muutamia naisia tuona aikana. Joskus kohtaamiset olivat vain flirttiä tai pussailua ja halailua ja muutamilla kerroilla seksiä. En missään vaiheessa ajatellut suhdettamme ”avoimena suhteena”, ”vapaana suhteena” tai polyamoriana, sillä meillä oli vahva ydinsuhde, olimme pari, myöhemmin aviopari ja perhe. Meillä oli luottamus ja kertomisvelvoite sekä oma säännöstömme sille mikä käy ja mikä ei. Tärkein ”säännöistä” oli se, että silloin kun meillä menee hyvin, eikä meiltä puutu mitään, meillä on varaa ja ikäänkuin ylijäämää jakaa siitä onnesta muillekin. Mutta jos meillä menisi jotenkin huonommin tai olisi jotain lamaannusta petipuolella tai jommastakummasta muuten vaan tuntuisi pahalle, silloin muita suhteita ei voisi olla. Muut kohtaamiset eivät olleet tarkoitettu paikkaamaan parisuhteen ongelmia tai tyhjyyttä, vaan ne oli tarkoitettu rikastuttamaan, tuomaan iloa ja kokemuksia, tuomaan nautintoja ja innostusta. Ja tämä toimi meillä todella hyvin.

Yleensä muut kohtaamiset jäivät yksittäisiksi, joskus samaa ihmistä saattettiin tapailla useampia kertoja. Näissä suhteissä oli kyse seksistä ja ystävyydestä. Rakkautta ja romantikkaa niihin ei sotkettu. Jotenkin sitä ei antanut itselleen edes mahdollisuutta lähteä mielikuvissaan ja ajatuksissaan sen pidemmälle. Näin suojeli itseään, toista ja parisuhdetta. Koskaan, en koskaan toivonut näiltä kolmansilta ihmisiltä tulevaisuutta, rakkautta tai lupauksia. Koskaan, en koskaan lakannut rakastamasta ja kaipaamasta omaa miestäni ja iloiten juoksin takasin kotiin joka kerta. Koskaan, ei koskaan sitoutumiseni horjunut, en koskaan hämmentynyt, en koskaan epäillyt. Mutta suuresti, suuresti nautin näistä ekstroista elämässäni, ylimääräisestä kivasta, mikä ei loukannut ketään, eikä ollut keneltäkään mitään pois. Myös kolmannet osapuolet olivat aina tietoisia ja selvillä ydinsuhteestamme ja siitä mikä on pelin henkin ja ettei meiltä auta toivoa mitään seksiä ja ystävyyttä enempää. Suurin osa näistä ihanista ihmisistä, joiden kanssa saimme jakaa, ovat edelleen hyviä ystäviämme.

Kun lopulta erosimme muista syistä, satutin itseni siinä rytäkässä niin, että joudun kasailemaan itseäni luottaakseni toisiin ihmisiin, parisuhteisiin ja elämään niin paljon, että voisin uudelleen elää tämän ideologian mukaisesti. Mutta olen edelleen mielipiteen tasolla ihan samaa mieltä. Tunnetasolla en ole vielä varma mihin pystyisin, eikä minulla ja meillä mitään kiirettä olekaan. Jos oikeat olosuhteet sattuvat kohdalle, luulen, että kaikki tämä on taas mahdollista. Kun meillä on sitoutuminen, kun meillä on rakkaus, mitä ihmettä jonkun toisen läheisyys on siitä pois. Ei mitään. Tarvitaan vain lujaa ja varmaa valintaa, ettei anna itsensä hämmentyä.

Pettäminen on harmillisen yleistä. Ja vaikka jokainen pari kuvittelee olevansa se poikkeus, joille riittää ikuisesti vain me kaksi, koska rakkaus ja koska lupaukset ja koska niin on tapana jos rakastaa, niin harmillisen harva pari sitä todellisuudessa kovin pitkään on. Sitten petetään ja eletään valheessa, tai sitten petetään ja jäädään kiinni tai kerrotaan ja tulee hirveä kriisi ja sitten erotaan tai eletään epäluottamuksessa. Yhtäkään näistä vaihtoehdoista en halua koskaan. Ja juuri siksi haluan sallia muiden kohtaamisen silloin kun siltä tuntuu. Kieltämällä en pysty estämään yhtään mitään, korkeintaan aiheuttamaan tukehtuneen ja ahdistuneen tunteen ja pettämisenhalun. Jos joku haluaa luotani lähteä, hän lähtee. Ja jos joku haluaa luonani pysyä, hän pysyy, vaikka joskus löytäisi toisen ihon, toisen ilon, toisen ihmisen. Ei kauniita kohtaamisia, ihmisrakkautta, hellyyttä, hyvää seksiä ole maailmassa liikaa ja juuri näitä asioita toivon itselleni, kumppanilleni ja kaikille ihmisille.

Nenna kirjoitti edellä, että seksi sisältää aina tunteita. Näin on, kyllä, ihan varmasti tunteita, mutta omasta kokemusmaailmastani käsin ei sellaisia tunteita, mitä hän tarkoittaa. Olen kokenut suhteen ulkopuolista seksiä, jossa ainoat fiilikset ovat ilo, himo ja nautinto. Seksiä, jonka tunnemaailmaan eivät kuulu rakkaus, kiintymys tai omistamisenhalu. Seksiä, joka ei hämmennä käsitystäni siitä ketä rakastan ja mihin kuulun. Tämä toki edellyttää omien tunteiden tunnistamista. Sen erottamista mikä on himoa, innostusta, jännitystä ja ihastumista ja mikä on rakastumista ja rakkautta. Harmillisen usein nämä tunteet tuntuvat menevän sekaisin ja hetken himoa pidetään suurena rakkautena. Toki seksiä, jossa jaetaan ja koetaan rakkaus, ei voita mikään, mutta seksi jossa jaetaan ”pienempiä” tunteita ja nautinnollista yhtäkaikki.

Pettämistä en hyväksy yhtään, enkä pidä sitä mielekkäänä ratkaisuna mihinkään tilanteeseen. Valehteluakaan en hyväksy yhtään, enkä oikein ymmärrä ihmisiä, jotka toivovat etteivät saisi tietää, vaikka jotain olisi tapahtunutkin. Sen sijaan haluan luoda niin avoimen, luottavaisen ja rehellisen ilmapiirin, että minulle voi ja uskaltaa kertoa. Sellaisen sitoutumisen, ettei tarvitse pelätä. Sellaisen mahdollisuuden, että voisimme kumppaneina, rakastavaisina ja puolisoina olla sitoutuneesti yhdessä ja silti joskus, vain joskus nähdä ja kokea jonkun toisen kauniin ihmisen syli. Minulle se on kaunista.

Kommentit (3)
  1. On monenlaisia elämäntapoja. Itse toivoisin löytäväni suhteen, johon molemmat antautuvat ja sitoutuvat täysin.

    Tuollaisesta ”tulella leikkimisestä” saattaa roihahtaa tunteenpalo ja siitä voi seurata rumaa jälkeä.

  2. Niin, ei se kai ole helppoa. Itse luulin, että se on. Olin viaton, enkä ollut koskaan tullut petetyksi, niin oli helppo uskoa ja luottaa. Nyt elämänkolhujakin kokeneena en enää tiedä, enkä ainakaan luule, että se on yksiselitteistä tai helppoa. Itse en kuitenkaan kestäisi sitä, että pitäisi epäillä tai arvailla tai tentata tai että pitäisi itse salata tai valehdella. Loppuelämän mittaiseen täydelliseen yksiavioisuuteenkaan en oikein usko tai ainakin pelkäisin siinäkin mallissa. Joten tää ratkaisu sopii meille. Molemmille. Tosin nykysuhteessa melkeinpä vasta ideologisella tasolla.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *