Kirjastokortti – paras lahja lapselle

Jos saisin päättää yhden asian tai ominaisuuden, jonka voisin välittää itseltäni tulevalle lapselleni, se olisi intohimo lukemiseen. 

Kuten olen aiemmin kertonut, olen pienestä asti rakastanut lukemista. Opin lukemaan ensimmäisellä luokalla, kuten varmaan suurin osa omasta ikäluokastani. Jo kauan ennen tätä selailin satukirjojen kuvia ja kotonamme olevia Aku Ankka -lehtiä toivoen, että ymmärtäisin niiden tarinat ilman aikuisen apua. Ehkä tästä syystä vanhempani päättivät hankkia minulle kirjastokortin jo pari vuotta ennen kuin opin lukemaan. Asuimme aivan kirjaston naapurissa, ja muutaman päivän välein halusin käydä hamstraamassa sieltä uusia kirjoja. Jossain vaiheessa löysin c-kasetilla toimivat äänisatukirjat. Muistatteko? Kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää sivua. Vähän myöhemmin ala-asteikäisenä raahasin reppukaupalla kotiin esimerkiksi Neiti Etsiviä, sen jälkeen muun muassa Sweet Valley High -kirjoja. (Tässä yhteydessä haluaisin luetella kaikki mieleeni palaavat lapsuuden ja nuoruuden suosikit, mutta säästän teidät siltä).

Olen vakaasti sitä mieltä, että lukeminen on avain avarakatseisuuteen ja parempaan ymmärrykseen ympäröivästä yhteiskunnastamme. Minulle se ainakin on ollut sitä. Koen, että olisin jäänyt todella paljosta paitsi, jos en olisi lukenut näin paljon. Kirjojen avulla olen päässyt kurkistamaan eri maailmoihin ja eri tavalla ajattelevien, vaikkakin useimmiten fiktiivisten henkilöiden pään sisään. Uutisten seuraamisen taas koen jopa velvollisuudekseni, joskin mieleiseksi sellaiseksi. Tuntuisi pelottavalta olla tietämätön siitä, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu, mitkä ovat yhteiskunnassamme tällä hetkellä ajankohtaisia puheenaiheita ja mihin suuntaan maailma on menossa.

Tiedän, että jotkut haluavat mielummin elää mielummin omassa kuplassaan ja keskittyä omaan elämäänsä välittämättä ympäröivän maailman tapahtumista. Kupla kuulostaa nykyään hirveän negatiiviselta ilmaisulta, mutta en tarkoita sitä niin. Tavallaan ymmärrän, että joitain ihmisiä ahdistaa niin paljon uutiset sodista, katastrofeista ja muista kielteisistä asioista, että he ovat mielummin lukematta niitä. Silti olen sitä mieltä, että meidän jokaisen velvollisuus on olla sulkematta silmiämme siltä, mitä ympärillämme tapahtuu. Esimerkiksi politiikan seuraamisen ei tarvitse olla intohimo, mutta miten voi esimerkiksi äänestää, jos on autuaan tietämätön poliittisen järjestelmämme toiminnasta ja siitä, mitkä ovat kulloistenkin vaalien tärkeimpiä teemoja?

Ymmärrän, ettei lukeminen kiinnosta kaikkia yhtä paljon, eikä tarvitsekaan. Silti jatkuvat uutiset koululaisten lukutaidon heikentymisestä kuulostavat huolestuttavilta. Etenkin poikien lukutaidossa on tapahtunut viime vuosien aikana notkahdus. Heikko lukutaito vaikeuttaa pärjäämistä jatko-opinnoissa, työelämässä ja ylipäätään tulevaisuuden yhteiskunnassa. Lisäksi medialukutaidon ja lähdekriittisyyden merkitys kasvaa koko ajan.

Jos lapseni ei tunne lukemista kohtaan samanlaista intohimoa kuin minä, niin sitten ei voi mitään. En voi häntä siihen pakottaakaan. Aion kuitenkin tehdä parhaani, että näin kävisi. Luen hänelle vauvaiästä lähtien, ja oman kirjastokortin hän tulee saamaan heti, kun se on mahdollista. Lapselle lukemisella on tutkitusti lukuisia hyötyjä. Se edistää hänen kielellistä ja vuorovaikutuksellista kehitystään sekä parantaa oppimista, keskittymiskykyä ja sosiaalisia taitoja. Jo vauvalle kannattaa lukea. Vaikka lapsi ei innostuisikaan kaunokirjallisuudesta, lukea voi myös paljon muutakin: esimerkiksi lehtiä, uutisia tai tietokirjallisuutta. 

Toivottavasti tämä kirjoitus ei ole tuomitseva tai kuulosta siltä, että yrittäisin nostaa itseäni jalustalle. En vain voi olla hieman paasaamatta, sillä aihe on niin lähellä sydäntäni (kuten kaikille varmasti on jo tullut selväksi :D). Olisi kiva kuulla myös teidän ajatuksianne aiheesta!