Ensimmäiset 3 kuukautta vauvan kanssa
Heippa, hengissä ollaan! Vaikka muutamina hetkinä sitä ehdin jo epäillä, minä ja vauva olemme selvinneet ensimmäisistä kolmesta kuukaudesta hyvinvoivina. Matka on ollut tähän asti tunteiden vuoristorataa.
Jo näiden ensimmäisten viikkojen ja kuukausien jälkeen voin sanoa, että äitiys on samaan aikaan elämäni paras, vaikein ja pelottavin asia. Tuntuu hurjalta ajatella, miten paljon sekä minä että vauva olemme tässä lyhyessä ajassa ehtineet muuttua. Olen innoissani siitä, että vauva oppii viikottain uusia taitoja, ja samaan aikaan haluaisin pysäyttää kellon. Haikeana muistelen jo nyt niitä ensimmäisiä päiviä ja viikkoja, kun sylissäni tuhisi pieni nyytti, joka meinasi hukkua niihin kaikista pienimpiinkin vaatteisiin. Nyt meillä on kolmekuinen pullea vauva, joka hymyilee, jokeltelee ja huomioi ympäristöään ihan eri tavalla kuin vastasyntyneenä. Katsoessani hymyilevää tai nukkuvaa vauvaani tiedän, että tuo pieni ihmisen alku on paras asia elämässäni.
Ei tämä silti helppoa ole ollut. Kaikkea muuta. Siitä hetkestä alkaen kun ensimmäistä kertaa sain lapseni syliini, minua on vaivannut koko ajan läsnä oleva huoli hänen hyvinvoinnistaan. Onneksi ilo ja rakkaus vauvaa kohtaan ovat niin suurta, että ne peittävät huolen alleen suurimman osan ajasta. Lisäksi tiedostan maailmantuskan sata kertaa painavampana nyt, kun minulla on oma lapsi. Ilmastonmuutos, sodat, maailman epäoikeudenmukaisuus ja muut hirveydet tuntuvat paljon konkreettisemmilta. Olen luonut viattoman olennon, enkä tiedä millaiseen maailmaan olen laittanut hänet kasvamaan.
Ihan oma haasteensa on vauva-arki. Vertailukohtaa minulla ei ole, mutta tuntuu siltä, että meidän pieni poikamme ei taida olla kaikista ”helpoin” vauva. Ensimmäiset viikot olin hänessä fyysisesti kiinni lähes vuorokauden ympäri,enkä pystynyt valmistamaan itselleni edes syötävää, saati sitten huolehtimaan kotitöistä. Tosin nyt kun olen alkanut saamaan pieniä hetkiä itselleni, on kotimme edelleen hävettävän epäsiistissä kunnossa. Mutta ehkä tämä on vain priorisointia. Vauvan hoito on tärkeintä, vai mitä?
Kaikki vauvat itkevät, sitä osasin odottaa. Olimme mieheni kanssa kuitenkin yllättyneitä siitä, kuinka avuttomiksi tunsimme itsemme, kun vauva itki monta viikkoa kaikki illat ja usein myös päivällä, kun olin hänen kanssaan kahdestaan kotona. Koliikista ei kuitenkaan (kai) ollut kyse, vaan ilmeisesti vauvalla on vain ollut todella paljon vatsanpuruja. Onneksi tilanne helpottui jonkin ajan kuluttua, ja nyt meillä on jo paljon tyytyväisempi vauva.
Blogitaukoni venähti vähän pidemmäksi kuin etukäteen ajattelin, ja postaustahti tulee varmasti olemaan aikaisempaa epäsäännöllisempi, sillä joudun tekemään tätä vauvan ehdoilla. Kirjoitusaiheita olisi vaikka millä mitalla, mutta aika niiden toteuttamiselle pitäisi repiä jostain. Toivottavasti joku silti vielä eksyy blogin pariin!