Äitiysloma alkoi

lomafiilis.jpg

Nyt se alkoi, nimittäin äitiyslomani! Taas yksi välietappi raskaudessa saavutettu. Tätä kirjoittaessani on perjantai-iltapäivä, ja olen vähän aikaa sitten tullut viimeisen kerran töistä kotiin. Olo on vähän epätodellinen, sillä en meinaa vielä uskoa, että nyt lomani alkoi ja kestää tästä hetkestä eteenpäin vielä pitkän aikaa.

Juuri ennen lomalle jäämistä juttelin esimieheni kanssa siitä, millaisena olen kokenut seitsemän kuukauden mittaisen työssäoloaikani. Vaikka välillä olen kokenut hyvinkin paljon kuormitusta kiireen ja vastuun aiheuttamasta yhdistelmästä, kokonaisuudessaan viihdyin hyvin terveysasemalla. Työni on ollut kaikista tähänastisista työpaikoistani haastavin, mutta myös opettavaisin. Terveydenhoitajan työ on hyvin itsenäistä, mutta toisaalta olen ollut onnekas, kun olen pystynyt aina tarvittaessa pyytämään apua ja kysymään neuvoa kokeneemmilta kollegoiltani. Terveysasematyöstä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa, olipa seuraava työpaikkani mikä tahansa. 

Kuten olen aikaisemmin kertonut, minulla ei ole työpaikkaa johon palata eikä tarkkaa suunnitelmaa siitä, kuinka pitkään aion olla lapsen kanssa kotona. Töihinpaluun ajankohdan tulevat määrittämään oma kokemukseni lapsen kanssa kotona olemisesta sekä varmasti myös perheemme taloudellinen tilanne. Toivottavasti siinä vaiheessa alan pikkuhiljaa katselemaan kiinostavia työpaikkailmoituksia, kun kotona oleminen alkaa tuntua riittävältä. Tai jos taloudellinen tilanne niin vaatii, pitää työpaikan suhteen olla vähemmän kranttu. Terveysalan koulutuksella työpaikan saaminen ei toivottavasti ole vaikeaa, mutta eri asia on, löytyykö juuri omaa tutkintoa ja mielenkiintoa vastaavia töitä. Etenkin, kun en ehtinyt olla valmistumisen jälkeen kuin reilut puoli vuotta työelämässä ennen perhevapaille jäämistä.

Vaikka minulla on selvä tehtävä (eli vauvan hoito), tuntuu äitiyslomalle siirtyminen jollain tavalla tyhjän päälle jäämiseltä, kun tiedossa ei ole selvää tulevaisuuden suunnitelmaa. Joka tapauksessa tämä tulee olemaan tähän asti pisin taukoni työ- ja opiskeluelämästä. Koska olen ollut opiskelijana viimeiset kymmenen(!) vuotta, minulla ei ole koko tuona aikana ollut yhtäkään oikeaa lomaa, vaan olen ollut kaikki kesät ja osan joululomistakin töissä. Toki usein on ollut opiskeluiden ja töiden välissä viikko tai pari taukoa, jolloin olemme yleensä käyttäneet tilaisuuden hyväksi ja lähteneet reissuun. Mutta varsinaista useamman viikon kestävää lomaa, jolloin olisin voinut vain olla mieheni kanssa samaan aikaan joutilaana kotona, meillä ei ole ollut koskaan koko seurusteluaikanamme.

Äitiysloma ja perhevapaat eivät tietenkään ole lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Vauvan ja myöhemmin taaperon hoito ja kasvattaminen ovat varmasti ajoittain rankkaakin työtä. Ennen vauvan syntymää minulla on kuitenkin todennäköisesti useampi viikko aikaa lomailla itsekseni. Suunnitelmia tälle ajanjaksolle ei ole vielä paljon – ajattelin ostaa imetysliivit ja käydä kampaajalla, kun edellisestä kerrasta on noin vuosi aikaa. Ainoa oikea projekti olisi vauvan huoneen laittaminen edes jonkinlaiseen kuosiin ennen hänen syntymäänsä. Luulen nimittäin, että sen jälkeen into ja aika sisustamiselle tulevat varmaankin olemaan vähillä.

Olisi mukava kuulla kokemuksia teiltä muilta perhevapaille jäämisestä ja sen jälkeen työelämään palaamisesta. Etenkin, jos tilanteesi on ollut yhtään samanlainen kuin minulla, eli ei vakituista työpaikkaa johon palata!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *