Apua, meille tulee vauva
Raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa; toinen tumma, toinen hyvin haalea. Sillä hetkellä mielessä risteili monia eri ajatuksia ja tunteita: iloa, epäuskoa, epävarmuutta. Onhan tämä nyt varmasti plussa? Jos se on plussa, mitä minun nyt pitää tehdä? Miksi ostin vain yhden hikisen raskaustestin?
Muutaman päivän kuluessa testiviiva vahvistui, ja lopulta sain myös puolisoni vakuutettua siitä, että kyllä, minä varmasti olen raskaana. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina olin vain iloinen, että toivottu raskaus oli saanut alkunsa. Odotin innolla ensimmäistä neuvolaa, ja puoliksi olosuhteiden pakosta kerroimme jo hyvin varhaisessa vaiheessa iloiset uutiset myös läheisille.
Samoihin aikoihin valmistuin opinnoistani ja aloitin työt uudessa työpaikassa, kokonaan uudessa ammatissa. Jälkikäteen ajateltuna tämä yhdistelmä ei ole ollut ehkä se ihan kaikista fiksuin. Uudessa työssä aloittaminen on aina omalla tavallaan haastavaa, ja siihen kun lisää alkuraskauden oireet (pahoinvoinnin ja ultimaattisen väsymyksen), on tulevaa äitiä vähän väsyttänyt.
Tällä hetkellä raskaus on hieman yli puolivälissä, ja omat fiilikset ovat matkan varrella heitelleet lähes laidasta laitaan. Jokainen tuleva äiti pystyy varmaankin jollain tasolla samaistumaan tähän. Samaan aikaan on iloinen ja odottaa innolla tulevaa, mutta myös huoli siitä, että meneekö kaikki raskaudessa hyvin, on tavalla tai toisella melkein koko ajan läsnä. Minun kohdallani on onneksi toistaiseksi mennyt. Molemmilla ultraäänikerroilla saimme kuulla, että kaikki näyttää normaalilta. Näistä hyvistä uutisista huolimatta en ole pystynyt olemaan täysin rento ja huoleton. Ehkä se ei kuitenkaan ole mikään ihme. Onhan raskaus, etenkin ensimmäistä kertaa, niin valtava fyysinen ja psyykkinen koetus. Tarkemmin ajatellen on todella hurjaa, että kehoni pystyy kasvattamaan kahdesta pienestä solusta uuden ihmisen alun. Sisälläni kasvaa vauva, joka tässä vaiheessa näyttää jo melkein siltä kuin vastasyneen kuuluu, mutta joka ei kuitenkaan ole vielä valmis tulemaan tähän maailmaan.
Tämä ensimmäinen postaukseni on melkoista tajunnanvirtaa, mutta ehkä se kuvastaa hyvin myös tähän astista matkaani vanhemmuuteen. Raskaudessa ja ensimmäisen lapsen saamisessa on jo nyt tullut eteen niin paljon asioita, joista en tiennyt mitään etukäteen, että niistä saisi tehtyä oman postauksensa. Ehkäpä teenkin sen jo seuraavaksi?
Tässä blogissa aion pääsääntöisesti kirjoittaa raskauteen, vanhemmuuteen, perhe-elämään ja lapsiin liittyvistä asioista. Todennäköisesti aiheet tulevat kuitenkin lipsumaan melkein mihin tahansa maan ja taivaan välillä. Tarkoituksena on kirjoittaa rehellisesti, liikaa kaunistelematta. Toivottavasti edes yksi ihminen kokisi saavansa blogistani vertaistukea. Itse sitä ainakin kaipaisin 🙂