Odotuksia ja ajatuksia synnytyksestä
Vaikka moni asia tässä raskaudessa on huolestuttanut ja mietityttänyt minua, jostain syystä en ole juurikaan uhrannut ajatuksia tulevalle synnytykselle ennen viime päiviä. Nyt kun minulla todettiin raskausdiabetes, on synnytys alkanut hieman enemmän jännittämään. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, haluaisin ensisijaisesti synnyttää alateitse.
Terveydenhoitajaopintoihini kuuluvassa harjoittelussa minulla oli mahdollisuus päästä näkemään kaksi alatiesynnytystä ja yksi suunniteltu sektio. Jokainen niistä oli ihan omanlaisensa kokemus, ja alatiesynnytykset keskenään aivan eri ääripäistä. Opintojeni myötä olen tutustunut alatiesynnytysten ja sektioiden hyötyihin ja haittoihin, mutta en todellakaan pidä itseäni asiantuntijana. Vaikka komplikaatioriskit ovat sektiossa jonkin verran suuremmat kuin alatiesynnytyksessä, en silti halua arvottaa eri synnytystapoja. Jokainen synnytys ja synnyttäjä on erilainen, eikä mikään synnytystapa ole toista hienompi tai aidompi.
Kun olin harjoittelussa neuvolassa, ohjasin asiakkaitani kirjaamaan ylös ajatuksia ja toiveita synnytykseen liittyen. Tällainen pohdinta voi olla hyvää henkistä valmistautumista, mutta samalla tulisi kuitenkin muistaa, että kyse ei ole synnytyssuunnitelmasta tai vaatimuslistasta, jonka mukaan varmasti tullaan menemään. Synnytykseen liittyy kuitenkin aina tiettyjä riskejä, ja tilanteesta riippuen toiveita ei ole aina mahdollista toteuttaa.
Jos saisin itse päättää, millainen synnytyksestäni tulee, haluaisin varmaankin mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen. Tällä tarkoitan sitä, että että synnytyksen kulkuun tarvitsisi puuttua mahdollisimman vähän, eikä lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä tarvitsisi käyttää (ainakaan paljon). Jopa vesisynnytys voisi olla yksi mahdollinen vaihtoehto, mutta en tiedä, onko se omassa synnytyssairaalassani edes mahdollinen.
Kivulias synnytys ei mielestäni ole millään tavalla itseisarvo, enkä halua kokea niin sanotusti turhaa kipua. Syy siihen, miksen tällä hetkellä hingu lääkkeellistä kivunlievitystä, on vauvan vointi. Esimerkiksi epiduraalipuudutus saattaa joissain tapauksissa lievittää kipua niin paljon, ettei supistuksia enää kunnolla tunne, ja ponnistamisvaihe voi pitkittyä. Lisäksi jotkut lääkkeet vaikuttavat äidin lisäksi myös vauvaan. En kuitenkaan poissulje lääkkeellistä kivunlievitystä, sillä en voi etukäteen tietää, miten hyvin tulen sietämään synnytyskipua. Voi olla, että rukoilen epiduraalia jo synnytyssairaalan ovella.
Raskausdiabeteksen myötä minulla on suurentunut riski siihen, että vauva kasvaa kohdussa suurikokoiseksi. Jos niin käy, joudun miettimään, olisiko suunniteltu sektio sittenkin parempi vaihtoehto. Pääsen toivottavasti synnytystapa-arvioon, jossa tehdään päätös synnytystavasta. Mielummin suunniteltu sektio kuin suuririskinen alatiesynnytys. Tämä on synnytykseen liittyvä toiveeni, josta toivottavasti saan pitää kiinni.
Millaisia toiveita teillä oli etukäteen synnytykseen liittyen? Kuinka hyvin ne toteutuivat?