Vauvan syntymä lähestyy, ja olen enenevässä määrin miettinyt hänen näkyvyyttään tässä blogissa ja sosiaalisessa mediassa. Blogini on tällä hetkellä niin sanotusti puolijulkinen. Blogin kautta minut on helppo tunnistaa ja henkilöllisyyteni selvittää, mutta kasvokuvia itsestäni en juurikaan ole julkaissut. Sen syynä on kylläkin ollut lähinnä se, etten pidä kameran edessä olemisesta. Jatkossa julkaisen myös kasvokuvia itsestäni, jos ne vain läpäisevät oman seulani.

Mutta entä sitten syntyvä lapsemme? Kuinka paljon hän tulee näkymään blogissa? Vastaus on, että en vielä tarkalleen tiedä. Perustin blogin juuri siksi, että voisin jakaa kokemuksiani ja saada vertaistukea raskausaikana ja lapsen syntymän jälkeen. Olisi ihanaa kertoa ja näyttää kuvien kanssa arkeamme vauvan kanssa. Toisaalta vaakakupissa painaa myös vahvasti lapsemme oikeus yksityisyyteen.

Lasten näkyvyys sosiaalisessa mediassa on asia, johon vanhemmat suhtautuvat keskenään eri tavoin, eikä mielestäni asiassa ole absoluuttista oikeaa tai väärää. Osa pitää täysin julkista blogia, jossa lapset näkyvät omilla kasvoillaan ja nimillään. Osa taas ei julkaise Facebookissa, Instagramissa tai muissakaan sosiaalisissa medioissa mitään tietoja lapsistaan. Sitten on ehkä se suurin ryhmä ihmisiä, jotka ovat jossain näiden kahden välissä. Joku julkaisee Facebookissa silloin tällöin neutraalin kuvan lapsesta, toinen taas pelkästään kuvia, joissa lapsen kasvot eivät näy. Jonkun mielestä Instagramin vuorokauden verran näkyvissä olevassa tarinassa voi julkaista videon tai kuvan lapsesta, mutta pysyvää kuvaa ei. Tapoja on lähes yhtä paljon kuin vanhempiakin.

Lain näkökulmasta asiassa ei ole epäselvyyttä: lapsesta ei saa julkaista kuvaa ilman hänen lupaansa, ja jos lapsi ei esimerkiksi ikänsä vuoksi pysty ilmaisemaan omaa mielipidettään tai arvioimaan kuvan julkaisun seurauksia, kuvaa ei saisi julkaista.

Mielestäni asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen kuin laki antaa olettaa. Eri ikäisiä lapsia esiintyy ajoittain esimerkiksi sanomalehdissä ja tv-uutisissa, mainoksista puhumattakaan. Kaikki edellä mainitut tapahtuvat vanhempien luvalla, eikä lapselta ole aina mahdollista kysyä hänen omaa mielipidettään esimerkiksi hänen ikänsä vuoksi. Minusta olisikin outoa, jos lapsia ei ollenkaan näkyisi mediassa. En koe, että Facebookissa julkaistu satunnainen kuva perheen lomamatkalta tai lapsen kuvan julkaisu sanomalehdessä tekee kovinkaan suurta vahinkoa. Sen sijaan on mielestäni itsestään selvää, ettei lapsesta tulisi julkaista mitään sellaista materiaalia, joka paljastaa hänestä jollain tavalla arkaluonteisia tai intiimejä asioita tai joka voisi saattaa hänet myöhemmin naurunalaiseksi.

Tällä hetkellä ajattelen omalla kohdallani niin, että blogista huolimatta yritän pitää kiinni lapseni oikeudesta yksityisyyteen. En aio julkaista lapseni nimeä, vaikka se varmaankin olisi minun kauttani helpostikin selvitettävissä. En myöskään aio julkaista tunnistettavia kuvia hänestä. Kuten jo aiemmin viittasin, olisi ihanaa jakaa enemmän, sillä blogin aiheena on perhe. En vain kestä ajatusta siitä, että lapseni olisi minulle myöhemmin katkera, koska olen paljastanut hänestä liikaa tietoa häneltä kysymättä. En kuitenkaan ajattele, että avoimemman linjan ottaneet vanhemmat tekisivät väärin. Olisi tekopyhää tuomita heidät, sillä itse seuraan mielelläni tuttujeni lapsiperhearkea sosiaalisessa mediassa ja luen blogeja, joissa lapset ovat näkyvissä.

Asiaa monimutkaistaa se, että tapamme käyttää sosiaalista mediaa muuttuu jatkuvasti. Kukaan ei tiedä, mikä yleinen suhtautuminen asiaan on esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, saati sitten myöhemmin. Voi olla, että tulevaisuudessa pidetään outona, jos henkilöstä ei löydy minkäänlaista digitaalista jalanjälkeä. Tai sitten saatamme siirtyä aikaan, jolloin yksityisyydestä pidetään kiinni yhä tarkemmin. Siksi valitsen itse mielummin varovaisen linjan lapseni kohdalla.

Mitä ajatuksia aihe teissä herättää?