Sekundaarinen hedelmättömyys

Aloitan kirjoittamisen tämän blogin syvimmästä ytimestä ja siitä mistä koko tarpeeni kirjoittamiseen kumpuaa. Etsin pitkään vertaistukea muista blogeista mutta en onnistunut löytämään ainoatakaan blogia, jossa käsiteltäisiin sekundaarisesti lapsettomien kokemuksia ja lapsettomuushoitoja. Ensisijaisesti toivonkin, että tästä blogista voisi joskus olla jollekulle samanlaisten asioiden kanssa painivalle edes jonkin verran vertaistukea ja apua. Tiedän, että sekundaarinen lapsettomuus on melko yleistä ja siihen liittyy usein myös tabuja, jotka vaikeuttavat aiheesta puhumista. Aika monesta lähteestä olen itsekin lukenut kommentteja siitä, ettei naisella ole mitään oikeutta valittaa jos on jo äiti, eikä tällöin voida puhua lapsettomuudesta tai ymmärtää miltä lapsettomuus tuntuu. Tästä syystä otsikoksi valitsinkin ehkä hieman kuvaavamman termin ”sekundaarinen hedelmättömyys”. Sekundaarinen lapsettomuus on kuitenkin vielä toistaiseksi se termi, jota esimerkiksi ammattilaiset ovat käyttäneet tilastani, joten vaikka se ei terminä mielestäni olekaan kaikkein kuvaavin niin uskon, että käytännössä ei ole merkitystä millä sanalla aihetta kuvaa. Se on joka tapauksessa perheelle suuren surun paikka.

Se, että suren kun en toiveista ja pitkästä yrityksestä huolimatta ole onnistunut saamaan toista lasta, ei tarkoita sitä, ettenkö olisi suunnattoman onnellinen ihanasta, 8-vuotiaasta esikoisestani. Ensimmäinen lapseni sai alkunsa helposti heti ensimmäisestä kierrosta lopetettuani hormonaalisen ehkäisyn. Silloin olin varautunut odottamaan yli vuoden ennen kuin raskaus saisi alkunsa mutta toisin kävi. Elin virheellisessä luulossa siitä, että hormonaalisen ehkäisyn jälkeen raskautuminen olisi mahdotonta mutta myöhemmin kävikin ilmi että omassa tilanteessani tilanne oli täysin päinvastainen. Vaikka hormonaalinen ehkäisy voi sekoittaa kehon oman rytmin vuosiksikin, niin ensimmäinen kierto ehkäisyn lopettamisen jälkeen on yleensä se kaikkein hedelmällisin. Tämä johtuu siitä, että hormonit tasaavat kierron, minkä jälkeen hedelmöityksen ajoittaminen on helpompaa. Itse olin käyttänyt hormonaalista ehkäisyä niin pitkään, että en edes tiennyt kiertoni olevan luonnostaan todella epäsäännöllinen. Noin viisi vuotta synnytyksen jälkeen minulla todettiinkin PCOS, johon liittyen tulen kirjoittamaan postauksen myöhemmässä vaiheessa. Epäsäännöllisestä kierrosta ja anovulatorisesta vuotohäiriöstä (eli häiriöstä, jossa ovulaatiota ei tapahdu) johtuen raskauden alkamista joudutaan siis kohdallamme avittamaan tieteen keinoin.

Tänään kävelin täynnä toiveita sisään lapsettomuus poliklinikan ovista ja noin puoli tuntia myöhemmin purskahdin lohduttomaan itkuun kävellessäni samoista ovista ulos ja soittaessani miehelleni. Tunteiden äkillinen purkautuminen johtui siitä, että olin odottanut saavani käynnillä täysin erilaisia uutisia. Meillä on käynnissä vasta ensimmäinen hoitokierto (jota koronapoikkeustila on vaikeuttanut ja viivästyttänyt jo useampaan otteeseen) enkä odottanut siltä vielä ihmeitä. Sain kuitenkin Letrozoleja heti alkuun tupla-annoksen ja oletin, että munarakkuloita olisi kypsynyt ennemminkin liikaa kuin liian vähän. Oloni oli täysin hölmistynyt kun lääkäri ultraamisen jälkeen totesi, ettei yksikään munasolu ole kypsynyt. Oikeastaan tajusinkin asian vasta kunnolla kun kävelin ulos klinikalta. Letrozol -hoidossa on siis tavoitteena ovulaation induktio eli keinotekoinen ovulaation käynnistäminen rintasyöpälääkkeenäkin käytettävää hormonaalista lääkettä apuna käyttäen. Lääke otetaan suun kautta ja aloitusannostus on yleensä 2,5 mg x 1 mutta meillä otettiin käyttöön heti 5 mg x 1 annostus, koska lääkäri epäili, ettei pienempi annos riitä kohdallani. Voi kuinka oikeassa hän sitten olikaan. Ensimmäisellä käynnillä lääkäri sanoi, että pakkauksesta riittää lääkkeitä kolmeen kiertoon ja siksi minulle tulikin täytenä yllätyksenä kun tämän päiväinen lääkäri ilmoitti ultraamisen jälkeen että nyt aloitetaankin sitten pistokset. Tänään. Ensireaktioni oli jokin lievän shokin kaltainen tila mutta kun sain asiaa hieman sulateltua niin olen paljon tyytyväisempi siihen, ettei yhtäkään kiertoa heitetä ”hukkaan” syöden lääkkeitä, jotka eivät minun kohdallani selvästikään riitä ovulaatiota käynnistämään.

Minulle määrättiin siis Gonal-F -injektio, jota pistän 25 yksikköä päivittäin neljän päivän ajan. Tiistaina on seuraava ultra, jossa nähdään onko munarakkuloita kypsynyt yhtäkään vai onko niitä liiankin paljon. Riskinä näissä hoidoissa on aina monikkoraskaudet. Eli jos munarakkuloita kypsyy liikaa niin koko hoitokierto joudutaan keskeyttämään ja aloittamaan seuraavasta kierrosta uudelleen. Lääkärikäynnin jälkeen kävin vielä sairaanhoitajan vastaanotolla saamassa ohjauksen pistämiseen, joka oli lähinnä lääkkeen esittelyä koska olen itsekin sairaanhoitaja ja injektioiden pistäminen on siksi hyvinkin tuttua. Nyt mies on tulossa töistä kotiin ja lähdemme yhdessä hakemaan lääkkeen kauempana sijaitsevasta apteekista sillä se oli lähiapteekista loppu. Puhkesiin muuten kyyneliin myös siinä kohtaa kun farmaseutti kertoi minulle tiskillä, ettei lääkettä ole heillä varastossa mutta sitä voitaisiin kyllä tilata huomiseksi. Syytän Letrozolin sekoittamia hormoneita 😉 Myöhemmin illalla pistän siis ensimmäisen pistoksen ja aloitan odottamisen. Tuntuu hullulta, että vielä hetki sitten mietin kannattaako minun edes aloittaa blogia lapsettomuushoidoista kun meillä hoidot ovat kuitenkin vielä niin keveitä ja yhtäkkiä olenkin aivan toisenlaisessa tilanteessa. Tästä se lähtee.