”TOTTUMISKYSYMYS” – MIHIN KAIKKEEN VAUVA TULISI TOTUTTAA?

 

Äänet

Poikamme pelästyy ajoittain kovia ja äkillisiä ääniä, kuten koiran haukuntaa tai muiden vauvojen kiljahtelua ja itkemistä. Meillä ei ole koiria lemmikkeinä, sillä mieheni on koirille voimakkaasti allerginen ja maakilpikonnamme riittävät meille mainiosti lemmikeiksi. Useilla tuttavillamme ja läheisillämme on koiria, joiden haukkumiseen ei aina puututa. Me olemme kuitenkin saaneet välillä kommentteja siitä, että poikamme pitäisi totuttaa paremmin koviin ääniin. Vaikka meillä ei kuulu kotona koiran haukuntaa, huutoa tai kiljumista, liikumme päivittäin leikkipuistoissa, vauvakerhoissa, muskarissa tai vauvauinnissa, missä ajoittain koviakin ääniä kuuluu. Kuuntelemme kotona musiikkia ja teemme normaaleja arkirutiineja yhdessä – emme siis elä hiljaisuudessa, vaikka poikamme välillä itkeekin säikähtäessään kovia ääniä.

Vastasyntyneestä parin kuukauden ikäiseksi poikamme nukkui päiväunia usein unipesässä olohuoneemme sohvalla. Saatoimme tällöin imuroida tai katsoa telkkkaria, eivätkä äänet herättäneet. Kun tietoisuus ympäristöstä lisääntyi, alkoi poikamme tarvita enemmän omaa rauhaa nukkumiseen. Naapurin pojan mopo tai ruohonleikkurin ääni saattavat nykyään herättää kesken päiväunien. Mieheni on aina omannut hyvät unenlahjat ja saattaa edelleen nukahtaa helposti sohvalle illalla. Itse olen taas paljon herkkäunisempi ja tarvitsen oman rauhan nukahtamiseen. Jo lapsena esimerkiksi kellon tikitys häiritsi nukahtamistani. Yökyläillessäni lapsuudenystävälläni, hän vei tikittävän kellon huoneestaan jo valmiiksi pois. Vaikka on erilaisia unenlahjoja ja eri ihmiset aistivat äänet toisia vahvemmin, saatetaan silti kommentoida, että vauvoilla se on vain tottumiskysymys minkälaisessa ympäristössä ja äänissä on tottunut olemaan.

Olemme myös saaneet kommenttia siitä, että nyt yhden lapsen kanssa voi vielä elää omassa ”kuplassa”. Minusta tuntuu erikoiselta, että mahdollisesti vuosien päästä syntyvän sisaruksen takia, meidän tulisi nyt elää jotenkin meluisammassa ympäristössä tai pitää ehdoin tahdoin ääntä vauvan nukkuessa. Mahdollinen tuleva vauva saattaa olla aivan eri luonteinen ja vaikkapa vähemmän ääniherkkä. Toki se, että alusta saakka kuulee tietynlaisia ääniä varmasti omalta osaltaan totuttaa tiettyyn ympäristöön. Vauvan stressitaso saattaa silti olla meluisassa ympäristössä korkea, jos hän aistii erilaisia ääniä herkästi, vaikka olisikin sinänsä tottunut johonkin ääneen.

 

 

Läheisyys

Poikamme ollessa reilun kuukauden ikäinen minulle sanottiin kylässä, että kannattaa antaa vauva muille syliin, ettei hän ala vierastamaan. Menin kommentista  hämilleni, sillä itsekin vasta tutustuin poikaamme ja totuttelin äitiyteen. Lisäksi vierastaminen on normaali kehitysvaihe, joka kertoo kiintymyssuhteen muodostumisesta vanhempiin. Moni sukulainen tuntuu ajattelevan, että heillä on oikeus sylitellä vauvaa silloin, kun he haluavat ja vauvan tulee heti tottua kaikkiin sukulaisiin. Itse taas ajattelen, että myös vauvalla on oikeus kohdata ihmiset omassa tahdissaan. Lapseen kyllä ehtii tutustua silloinkin, kun lapsenkin tietoisuus on lisääntynyt.

Pidin poikaamme neljä kuukautta nuorempaa veljenpoikaani sylissä ensimmäisen kerran hänen ollessa puolivuotias. Korona vaikutti tähän omalta osaltaan. Lisäksi minulla on usein meidän poikamme sylissä tai huolehdittavana tavatessani veljenpoikani. Lopulta yhteisellä mökkireissulla poikamme ollessa päiväunilla kysyin, saanko ottaa veljenpoikani syliin sitteristä. Itse kysyin veljiltäni haluavatko he ottaa poikamme syliin heidän tavatessaan ensimmäisiä kertoja. Mielestäni lähtökohtaisesti vanhemmat päättävät, milloin on hyvä hetki sylitellä vauvaa.

Sain kommentteja siitä, kun joskus kannoin alle puolivuotiasta poikaamme häntä nukuttaessani. Sain kuulla, että vauva tottuu kantamiseen ja sitä täytyy sitten tehdä aina nukuttaessa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan löysimme muitakin rutiineja nukutushetkiin. Myöskin nosteassani vauvaa syliin hänen itkiessään olen saanut kuulla olevani liian herkkä ja vauva tulisi totuttaa viihtymään ja rauhoittumaan paremmin itsekseen. Itse taas ajattelen, että vauva viestii itkulla tarvitsevansa vanhempaa ja pieni vauva ei voi saada liikaa läheisyyttä, jos hän sitä tarvitsee.

Kommentit (1)
  1. Tosi moni ihminen on minullekin jaellut pyytämättä vastaavia neuvoja, jotka niputan mielessäni kategoriaan ”lapselle ei saa olla liian hyvä”
    Ei saa antaa nukahtaa syliin, ei saa antaa leikkiä sillä ja tällä, ei saa jutella vauvapuhetta, ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, ei saa syödä tai juoda niin paljon kuin haluaa, ei saa antaa liian hyvää ruokaa, ei saa pitää liikaa sylissä, ei saa pukea liian pitkään… lista on loputon. Ikään kuin lapsi menisi ”pilalle” siitä, että vanhempi tekee jotain niin kuin lapsi toivoo, kuten vaikka nostaa syliin kun sillä on paha olla.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *