Huono äiti on nyt tauolla
Kesä meni nopeasti ja sairastellessa. Heinäkuussa postailin faceen, että mitäköhän vielä on odotettavissa, kun minun lomani aikana oli ehditty sairastaa jo kurkunpääntulehdus x2, koevatulehdus x1 ja keuhkokuume x1. Joku kauppasi meille yrjötautia. Kahden päivän päästä, ensimmäisenä mökkiyönä, pienempi oksensi onnistuneesti pystyen likaamaan kaikki hänen ja minun sänkyvaatteet. Alkeellisella mökillä ainut vaihtoehto oli hävittää kaikki ja kiittää yläkertaa Prisman hyvästä alehyllystä. Pakotin isomman nukkumaan ämpäri vieressään koko loppuviikon, tartuntaa peläten. Tältä taudilta hän säästyi, mutta viimeisenä mökkiyönä nousikin taas kuume. Seuraava viikko podettiin kuumetta, kurkkukipua ja nenäverenvuotoa, joka kulminoitui hätänumeroon soittoon ja nenän vuotavan suonen polttamiseen. Kiva kesäloma ja silleen…Kannettiin lääkärikeskuksiin melkein tuhat euroa. Tosin ehkä tässä voi katsella peiliin itseäänkin, raahatessaan heikkoimmuuniset lapset ruotsin laivalle, muumimaailmaan, Tall ship raceen ja Särlänniemeen…
Alkava syksy ja lomien loppuminen jatkoi jo alkukesästä alkaneiden muutosten vahvistumista. Omat työkuvioni hakivat paikkaansa koko kevään ja alkukesästä tein rohkean ratkaisun siirtyä töihin toiselle paikkakunnalle, mielenkiintoisen työtarjouksen perässä. Lähdöt ovat niin aikaisia, että muu perhe jää vielä nukkumaan. Ajettavia kilometrejä tulee satoja. Äiti onkin äkisti yli tunnin ajomatkan päässä. Isistä tuli lähivanhempi, joka huolehtii päiväkotiasiat ja aamulähdöt. Äidin työ sanelee monia arjen juttuja.
Monesti olen jo näiden kuukausien aikana miettinyt omaa rooliani. Mies on ottanut vuosi vuodelta enemmän roolia kodin- ja lasten arjessa. Minulle on jäänyt tilaa sooloilla ja tehdä näitä ehkä hiukan itsekkäitäkin valintoja. Toisaalta voisin tehdä myös vuorotyötä, jolloin näkisin lapsia ehkä vieläkin vähemmän, mutta omaa aikaa saisin mahdollisesti lisää. Nyt tämä työkuvioiden puolesta itsekäskin, ” tätä mä haluan” valinta maksaa minulle oman ajan täydellisen puuttumisen. Heti alussa päätin, että ajomatkat ovat minun aikaani. Yllättävän hyvin tämä on ainakin vielä toiminut. Illan arki- ja harrastusrumbaan hypätessä olen saanut jo latautua yksin autossa yli tunnin.
Huono äiti fiiliksistä ei aina voi välttyä, mutta huonokin äiti on taukonsa ansainnut. Minun taukoni ovat töissä, aikuisessa seurassa, yksin autossa ja ruokakaupassa. Joskus yksin lenkkipolulla. Tiistaina alkaa todellinen koitos vasta konkretisoitua päiväkodin ja koulun alkaessa. Tiistaina meillä on nelosluokkalainen, isojenryhmäläinen, lähi- isi ja uraäiti. Voi Niisk!
