Ihan simassa

Näin facesta, että kaverini oli kirjoittanut käteensä ”sima” muistilapuksi laittaa sima tulille. Ääh ehkä munkin täytyy totesin. Eilen olin työviikon jälkeen kaupassa siinä tilassa, että mukaan tarttui tasan pakastepizza, siideri ja karkkia ja mehua lapsille. Tänään parempien unien jälkeen olin jo sima-aineiden ostofiilareissa. Lupasin tytöille myös ilmapallot samalta kauppareisulta.

Iltapäivällä ehdimme viimein kauppaan. KAIKKI eilen näkemäni pallot olivat loppu. Esikoinen väänsi ekat itkut. Kuopus olisi ottanut minkä pallon vaan ” tosi upeista” valikoimista. Onneksi ystävällinen myyjä pelasti tilanteen ja kertoi täyttävänsä palloja lisää. Sima- aineiden oston jälkeen suuntasimme siis uudelleen pallojen luo. Esikoinen oli koko reissun miettynyt minkälaisen pallon haluaa ( miten vappupallo voi olla vielä 10- vuotiaanakin elämää tärkeämpi?!) Pallokioskilla esikoinen päätti ottaa kävelytettävän pallon.

” Hei ei käy! Se on puolet kalliimpi kuin tuo normi” torppasin. Esikoinen väänsi itkut numero kaksi. Kuopus ryntäili kaikkien kärryjen alla. Jonkun toisen lapsi itki pitkin pituuttaan lattialla ja äiti kiristi häntä kärryyn pallon voimalla. Markkinahenki oli ylimillään.

Kuopukselle päätimme yhdessä ostaa Ryhmä haun ja kaiken pähkäilýn jälkeen esikoinen päätyi pikku Myyhyn. Ajoimme kotin esikoinen niska taitteessa pallojen alla, että minä näkisin ikkunoista edes liikenneturvallisuuden minimi vaatimuksen verran.

Kotona esikoinen tirautti itkun numero kolme, koska varoitin häntä liikaa leikkimästä pallolla eteisen kuuman kattolampun alla…mutta ilmoitti sitten olevansa pallovalintaansa erityisen tyytyväinen. Sitä kuvattiin ainakin instaan ja luokan whatsApp ketjuun.

Minä pistin siman tulille. Esikoinen sanoi juovansa sitä heti kun tulee trampalta. En jaksanut kuulla itkua numero neljä, joten en vielä kertonut ettei se ole viikkoon valmista…

Rankkaa tämä vapun odotus ja vielä on tivoli käymättä ja munkit paistamatta…