Me ei pelätä mitään Ruskolaisii ja kymmenen muuta jumpparaivaria

 

17992059_10155210577888630_2145252685028276191_n.jpg

Syksyllä aloitimme taaperon kanssa äiti- lapsi jumpan. Taapero oli jo ehtinyt hetken kadehtia isosiskon treenejä, joten oma jumppa oli ensin tosi kova juttu. Ekalle tunnille olin pukenut hänelle legginsit ja T- paidan. Aika monella muulla tekstiilijumpparilla oli päällään upeita Frozen röyhelöitä. Legginsit ja T – paita olivat selkeästi väärä valinta taaperon mielestä. Kateus ei sentään pahasti nostanut rumaa päätään, vaan tyyppi heitteli kamuille pukkarissa ” upee asu sulla” tyyppistä läppää. Kotimatkalla hän kuitenkin ilmoitti, että jumpat on sitten muuten jumpattu jollei asut ala parantumaan.

Seuraavalla viikolla puimme päälle perityn kissajumppishörhelön. Tyyppi oli tyytyväinen ja esitteli asuaan kaikille pukkarissa. Jostain syystä taapero päätti kuitenkin, ehkä hörhelöiden voimaannuttamana, ruveta muutenkin juttusille pukkarissa. ” kuka toi on? Joku mörkö vai?” Hän kysyi kaikista muista pukkarissa olioista. Peri suomalaiseen tyyliin porukka katseli pitkin seiniä ja minä yritin naama punaisena esittää ” Kysy kulta mikä sinun nimesi on, jos haluat tutustua” ” Mutta onko täällä mörköjä?” jatkoi itsepäinen tyyppi, vain kovemmalla äänellä, kuolemanhiljaisessa pukkarissa. Miten muiden lapset ovat aina niin hiljaa?!

Jumppakerta toisensa jälkeen, me sitkeästi kävimme kommentoimassa ja kiristelemässä hampaitamme. Taaperon mielestä kovin juttu heti jumppapuvun jälkeen oli vesipullosta juominen. Kolme kertaa lähdimme kesken kotiin koska kakru halusi vain juoda vesipullosta ja sai raivarin kun pullo piti panna takaisin ” tosi upeaan” ryhmä hau reppuun. Lopulta koitti se kerta, jonka jälkeen suosiolla pidin jumpasta useamman viikon tauon. ” Ja loppuleikkinä me leikitään kuka pelkää Ruskolaista” ilmoitti innostunut vetäjä. ” jee” huutavat muut, paitsi meidän taapero, joka seisoo keskellä salia ja naama punaisena karjuu ” Lumi ei osallistu! Lumi ei pelkää mitään Ruskolaisii!” Lähdimme kotiin. Juotiin sitten sitä vettä kotona pullosta pari viikkoa. Nyt taapero pyytelee taas jumppaan. Hän sanoo haluavansa käyttäytyä siellä. ” Ei toi pysty vaikka miten haluis. Pirun puoli siitä vie sitä” mutisee mies. 

Huomenna me kuitenkin mennään. Pakko mennä. Kevätesitys oravina on ihan kulman takana. Taapero on luvannut osallistua ja käyttyä siellä…

Hyvinvointi Liikunta Vanhemmuus