Tahdon muistaa pizzaperjantain ja muita pääsiäisjuttuja

” Siis äiti arvaa mitä” aloittaa 10- vuotias saunan lauteilla. ” Meidän luokan pojat lauloi tänään uskonnon tunnilla ”tahdon muistaa pitkäperjantain” laulua ”tahdon muistaa pizzaperjantain” ja opet suuttui” Repeän nauramaan. Lapseni tuijottaa minua murhaavasti. ” ope sanoi, että se on vanha vitsi” ”En mä vaan oo kuullu, tosi hyvä musta” ulvon. Lapsi vääntelehtii. Olen selkeästi tosi nolo. ” Musta toi pizzaperjantai on paljon parempi. En kauheasti tykkää, että lapset laulavat synneistä. Ei lapsilla ole syntejä” sanon. ” No on mulla” sanoo neiti ylitunnollinen. ” Silloin yksikin ilta suutuin ja heittelin sitä paahtoleipäpakettia” ” No musta se ei oo synti. Enemmänkin inhimillistä” sanon.

Jatkan juttua vielä pohdinnalla siitä, että laitan pikkusiskon ehkä sittenkin et- tunneille. Toi uskonto kun ei oikein oo mun juttu. Tämä on esiteinille ihan liikaa. ” Siis et laita. Kaikki mun kaverit sanoo, että et:ssä on tylsää” ”Huvinsa kullakin” totean ja tyttö poistuu suihkuun mulkoillen minua murhaavasti.

”Jollain ihme tyylillä me ollaan onnistuttu kasvattamaan ylitunnollinen kristitty” taivastelen miehelle illemmalla. ” Yksikin päivä sanoin helvetti ja Helmi sanoi ettei tykkää siitä sanasta.” ” No onhan se ruma sana toteaa mies” ” No joo on, mutta välillä pitää irrotella”

Ehkä taaperossa on vielä toivoa. Ainakin se laiúlaa tyytyväisenä. ” Kelle täällä pitää maksaa ettei kaikki olisi niin pakkaa”