Moderni kotiäitiys

On sunnuntai aamupäivä. Jaakko on aamulla lähtenyt töihin ja minä olen käpertynyt sohvalle pienten poikiemme kanssa. Takassa palaa tuli. Väinö istuu kainalossani ja Veeti nukkuu rinnallani. Telkkarista tulee Muumilaakson Tarinoita. Väinö osoittaa sormellaan telkkaria ja hihkuu ihastuneena kun Haisuli ilmestyy ruutuun. Hän katsoo minua iloisesti ja varmistaa että minäkin huomaan Haisulin. Tinkki, hän sanoo, sillä onhan Haisulin nimi ruotsiksi Stinky. Minä kerron että huomasin Tinkkin myös. Väinö siirtää hieman päällämme olevaa vilttiä ja varmistaa että meillä kaikilla on tarpeeksi vilttiä päällämme, jotta pysymme lämpiminä. Hieman myöhemmin puemme ulkovaatteet ja menemme ulos leikkimään lumeen. Iltapäivällä olohuone muuttuu jumpparadaksi. Se rakennetaan Väinön opastuksella, tietenkin, sillä onhan leikki lapsen valtakunta.

 

Tällaiset hetket, päivät, ovat niitä jolloin äiti-sydämeni itkee onnesta. Voi miten onnekas olenkaan. Ne ovat niitä hetkiä, jotka auttavat jaksamaan, hieman vaikeampina hetkinä. Sillä vastapainona voi olla päiviä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan. Hetkiä, jolloin vaihdan Veetin vaippaa, samalla kun hän itkee nälkää (pakko vaihtaa vaippa ennen ruokailua, koska muuten kaikki valuu yli vaipan rajojen) ja Väinö roikkuu huutavana jaloissani. Yritän kovasti osallistuttaa Väinöä tapahtumaan mutta mikään ei kelpaa. Hän haluaa olla äidin kanssa kahdestaan. Juuri. Nyt. Uloslähteminenkin kestää kauan. Pyydän Väinöä pukemaan kengät jalkaan, vaikka näen ettei hän juuri nyt ole kykeneväinen toimimaan pyyntöni mukaisesti. Pyydän silti, sillä on jo kiire. Neuvolassa pitää olla 10 minuutin päästä, enkä halua myöhästyä, taas. Myöhemmin moitin itseäni, koska pidin aikataulua niin tärkeänä. Mitä sitten vaikka olimme muutaman minuutin myöhässä? Ei maailma siihen kaadu. Ei se ole koskaan kaatunut, eikä se tule koskaan kaatumaan.

 

Rakastan kotiäitinä olemista. Se oli pitkään unelmani ja nyt pääsen toteuttamaan sitä. Kotiäitinä oleminen ei ole mikään 8-16 työ, vaan ennemminkin sellainen siitä kun heräät - siihen että saat lapset nukkumaan illalla -työ. Ja yöllä päivystät. Töitä riittää 24 tuntia vuorokaudessa. Mutta se on maailman paras työ. Hieman aliarvostettu, mutta niin ovat monet muutkin työt. Joudun kuitenkin usein perustelemaan miksi haluan olla kotiäiti. Varsinkin sen jälkeen kun olin mukana YLEn Närbild ohjelmassa vuosi sitten, monet näkivät vaivaa päätöksestäni.

 

Kuva: pexels.com

 

Suurin ongelma monelle tuntui olevan se, etten näin saa kerrytettyä eläkettä itselleni tarpeeksi ja että sitten kun mieheni jättää minut (joko nämä ihmiset tietävät jotain mitä Jaakko on unohtanut kertoa minulle tai heillä on surullinen näkemys avioliitosta ja uskovat että kaikki avioliitot päättyvät eroon, itse veikkaan jälkimmäistä) jään yhteiskunnan elätettäväksi. Lisäksi ilmeisesti vain kouluttamattomat ja yksinkertaiset naiset toimivat näin vanhanaikaisesti. Varmasti löytyy näitäkin tapauksia, itselläni on kuitenkin kaksi koulutusta (lähihoitaja ja sosionomi) ja vakituinen, mahtava työpaikka, johon palata kun se aika on, joten koen että tilanteeni on hyvä. Yksinkertaisuudesta en tiedä, vanhanaikainen olen joissakin asioissa mutta kummallisen ylpeä siitä. Ja mitä eläkkeeseen tulee, koen että kotiäitiys antaa minulle tunnearvolta jotain sellaista, mitä ei voi millään rahasummalla mitata. Monelta tuntui menevän täysin ohi se, että olen kotona omasta tahdostani. On täysin eri asia joutua pakotetuksi huolehtimaan kodista ja perheestä, kuin se, että sinut pakotetaan siihen.

 

Tänä päivänä puhutaan paljon tasa-arvosta. Kaikkien pitää saada olla sellaisia kuin ovat ja heillä on oikeus toimia kuten itse haluavat. Jos kerran tasa-arvo on sitä, että kaikki saavat tehdä mitä haluavat ja olla sellaisia kuin ovat, miksi sitten ihmiset tarttuvat niin vahvasti minun ja muiden päätökseen olla kotiäitejä jonkin aikaa? En usko että 70-vuotiaana (jos olen onnekas ja elän niin pitkään), istun keinutuolissa ja mietin että kunpa olisin tehnyt nuorena enemmän töitä ja viettänyt vähemmän aikaa lasteni kanssa. Miksi niin monet kokevat sen, että meillä on mieheni kanssa mahdollisuus antaa lastemme olla kotona pidempään, huonona asiana? Miksi minut leimataan naisen aseman parantamisen estäjäksi (kyllä, tämänkin olen saanut kuulla)? Eikö se, että naisella on mahdollisuus itse päättää, onko kotona vai palaako työelämään, ole huomattava parannus entiseen? Se, etten halua rynnätä takaisin työelämään muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, ei tarkoita sitä, että vastustaisin työntekoa.

 

Jostain syystä kotiäitiys tänä päivänä, on hyvin provosoivaa monelle. Tässäkin keskustelussa korostuu jälleen se, että mielipiteitä ja tapoja on monta erilaista. Mutta vaikka minun tapani onkin erilainen kuin sinun, se ei oikeuta sinua olemaan töykeä kommentoidessasi minun tapaani. Asioista saa ja pitääkin keskustella, mutta asiallisesti. Kritiikkiäkin saa esittää, asiallisesti. Kysymyksiä saa kysyä, vastaan mielelläni. Itseäni ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät pysty hyväksymään sitä, että joku ei toimi heidän tavallaan ja jotka kokevat oikeudekseen töykeästi arvostella muita. Ihmiset, joilta ei löydy tahtoa edes yrittää ymmärtää muita. Kerro oma mielipiteesi ja kuuntele muiden. Jos olette erimieltä, hyväksy se. Älä hermostu ja hauku. Hermostumalla et saavuta mitään vaan päinvastaisesti luultavasti se toinen osapuoli keskustelussa, on entistä vähemmän vastaanottavaisempi argumenteillesi. Ja kun puhutaan erilaisista kokemuksista, muista että kaikki kokevat asioita eri tavalla ja arvostavat eri asioita. Silti tunteemme ovat samanarvoisia. Et koskaan voi vähätellä toisen ihmisen tunteita tai määritellä, miltä toisesta pitäisi tuntua. Ollaan samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä. Jaetaan kokemuksia ja autetaan toisiamme laajentamaan näkemyksiä. Mitä tulee muiden ja omiin tekemisiin; tee tai jätä tekemättä. Sinulla on aina oikeus mielipiteeseen, mutta älä tuomitse

 

Niin, ja jos haluat nähdä YLEn ohjelman jossa olimme Väinön kanssa osallisia, pääset katsomaan sen tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4274496#autoplay=true Meidän osuus on jaettu kolmeen kohtaan ohjelmassa, joten jos haluat nähdä koko tarinamme, katso koko ohjelma.

 

Kuva: pexels.com

Kommentoi