Paluu juurille

Tämä viikonloppu vietetään vanhempieni luona. Ohjelmaa on ollut jos jonkinmoista, eilen kävimme poikien kanssa leikkimässä heidän serkkujen luona ja sain tavata ihanaa kälyäni. Jaakko kävi isäni kanssa moottoripyörämessuilla ja illalla Väinö vietti laatuaikaa vanhempieni kanssa, kun kävimme Jaakon ja Veetin kanssa vaateostoksilla ja syömässä. Matkaan tarttui kivoja lastenvaatteita pojille Polarn o. Pyretistä ja HuiGeen merkkisiä paitoja. Itselleni ostin yhdet housut Zaralta ja muutaman paidan Guessiltä. Tänään edessä on käynti Heurekassa meidän pienen dinosaurusfanin kanssa ja iltapäivällä menemme veljeni ja hänen perheensä luokse syömään. Niin ja illalla, aion linnoittautua tietokoneeni ääreen herkkujen kanssa ja katsoa Melodifestivalenia Ruotsista.

 

Vanhempieni luona vierailut ovat aina kuin pieniä lomia. Ensinnäkin saamme tietysti paljon apua lastenhoidossa, koska on kaksi käsiparia enemmän tekemässä heidän kanssaan. Ja toiseksi, saat kävellä valmiiseen ruokapöytään useita kertoja päivässä. Rakastan ruuanlaittoa, mutta on myös mukava välillä olla se kenelle tarjoillaan, sen sijaan että on se kuka tarjoaa. Yritämme myös yhdistää täällä ollessa paljon vierailuja ja käyntejä esimerkiksi kaupoissa, joita ei löydy Porista. Tosin en tiedä, saako vanhempana koskaan oikein minkäänlaista lomaa, sillä tuntuu että oikeastaan pakkaat vaan sen arjen hallitun kaaoksen autoon, siirrät sen muualle ja hallitset sitä siellä. Mutta on tietysti mukavaa kun on hieman erilaista ohjelmaa. Ja on mukavaa kun voi istahtaa vaikka rauhassa katsomaan ohjelmia muutamaksi tunniksi ja joku muu huolehtii lasten viihdytyksestä.

 

Lisäksi automatkat ovat hyvää aikaa päästä keskustelemaan Jaakon kanssa rauhassa, ilman että joku lapsista keskeyttää jatkuvasti. Meidän pojat ovat ihanteellista matkaseuraa, sillä he joko nukkuvat tai viihdyttävät itseään lukemalla kirjoja, katsomalla ikkunasta näkyviä maisemia tai juttelemalla. Väinö viettikin hyvän tovin menomatkasta, selittäen nukkuvalle Veetille kaikennäköistä.

 

On aina mukava palata tänne lapsuuden maisemiin, koska kieltämättä tänne on välillä ikävä. Viihdyn kuitenkin parhaiten juuri näin, että voimme vierailla täällä pääkaupunkiseudulla ja tuntea kaupungin sykkeen. Saan hetkeksi palata niihin maisemiin jossa kerran kasvoin ja muistella millaista oli elää korkeiden Sipoon rauhallisessa ilmapiirissä, kävellä koulu- ja työmatkat Helsingin kerrostalojen, raitiovaunujen ja ihmisvilinän keskellä. Ja tuntea itsensä lähes näkymättömäksi ihmismassassa. Yksi ihminen, muiden keskellä. Mutta yhtä ihanaa kuin on palata tänne viikonlopun ajaksi, on nojata päänsä taaksepäin autossa ja matkustaa kotiin rauhalliseen Ulvilaan. Avata ovi meidän ihastuttavaan kotiin, meidän turvasatamaamme. Sillä sellaiseksi olemme aina kotimme rakentaneet. Paikaksi jossa meidän on turvallista olla ja jokainen saa olla oma itsensä. Olemme pikku hiljaa vuosien aikana sisutaneet kodin sellaiseksi joksikin me sen haluamme. Sisustus ei ole maalaisromanttinen, valkoinen ja kuin suoraan sisustuslehdestä. Haluamme että kodissamme näkyy, että siellä asuu perhe. Lapsia ja aikuisia. Elämisen jäljet saavat näkyä. Sisustus on yhteensopiva mutta meidän näköinen. Kotimme on paikka, jossa luomme yhteisiä, onnellisia muistoja. Muuttaessamme sinne, kuulimme monelta vinkkejä miten he sisustaisivat kotimme. Koimme kuitenkin että me itse tiedämme parhaiten, millaiseksi haluamme oman kotimme sisustaa. Ja siitä olemme pitäneet kiinni.

 

No, siinä pieni update meidän arjesta. Toivottavasti teillä on ollut onnistunut viikko ja saatte nyt nauttia rentouttavasta viikonlopusta. Olet sen ansainnut!

 

aamupala.jpg

Kuva: pexels.com

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *