R-E-S-P-E-C-T

On ehdottomasti olemassa aika ennen #metoo:ta ja aika jälkeen #metoo:n. Tämä ajatus ponnahti päähäni seurattuani viime päivinä Ruotsissa käytävää keskustelua Josefin Nilssonia koskevasta dokumentista. Heti kun me too otti tuulta alleen, alkoi myös kuulua väheksyviä kommentteja kuten kohta ei varmaan saa enää edes keskustella naisten kanssa. Itse ajattelen, että jos et tunnista normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ja seksuaalisen ahdistelun eroja, niin kyllä, silloin sinun on parempi olla hiljaa. Kunnes tiedät mitä eroa niissä on ja silloin voit käydä normaaleja keskusteluita, kenen tahansa ihmisen kanssa.

Kuvat: pexels.com

Me toon aikaan luin myös lukijan kirjoituksen paikallisesta lehdestämme, jossa keski-ikäinen mies oli sitä mieltä, että jos ei hänenlaisensa normaalissa arjessa ujot mutta humalassa päällekäyvät miehet, saa hieman humalatilassa edes kosketella naisia, jopa silloin kun nainen ei siitä pidä, niin he eivät koskaan pääse kontaktiin naisten kanssa. Voi luoja! Jos sinä et ujona ihmisenä uskalla keskustella naisten kanssa muuta kuin humalassa lääppien, niin ehkä silloin olisi aika työstää sitä omaa ujoutta hieman. Sillä kenenkään naisen, tai kenekään muun, ei pidä sietää ahdistelua missään muodossa, vain sen takia että se on sinulle helpompi tie kulkea.

Toinen väheksyvä ja yleinen pohdinta me too:n aikaan oli; miksi naiset sitten aina rakastuvat näihin renttuihin? Hmm, niin. Yksi syy voisi olla se, että meille annetaan lapsesta asti vääristynyt kuva rakkauden osoittamisesta. Jo koulupihassa, kun poika tönäisee, repii tyttöä hiuksista tai kiusaa tyttöä, tytölle sanotaan pojan toimivan näin koska hän pitää tytöstä. Hän on ihastunut sinuun, älä välitä siitä. Onko ihme että monet naiset sietävät sitten aikuisina sitä, että heitä kohdellaan miten sattuu?

Voisi ajatella että minun ei tarvitse tällä aiheella vaivata päätäni, sillä minulla on kaksi poikaa kasvatettavana. Eihän minulla ole tyttöjä. Mutta tosiasia on, että minulla on ihan yhtä suuri vastuu opettaa pojilleni ettei ketään kohdella huonosti. Ja kaikilla miehillä poikiemme ympärillä, on vastuu näyttää esimerkkiä siitä miten muita ihmisiä kohdellaan. Sekä naisia että miehiä. Ja kaikilla naisilla heidän ympärillään, on tasan yhtä paljon vastuuta tässä asiassa.

Kuvat: pexels.com

Toinen tärkeä asia on sana ei. Ja se ei koske pelkästään kahden ihmisen välillä tapahtuvia asioita makuuhuoneessa, johon tämä keskustelu usein liitetään. Ei tarkoittaa ei, oli asia mikä tahansa. Kun joku sanoo ei, asia on loppuun käsitelty. Se ei tarkoita että jatkat keskustelua ja yrität löytää kompromissin. Otetaan esimerkki; nainen kantaa raskasta kauppakassia ja mies kysyy, voisiko auttaa ja kantaa kassia naisen puolesta. Nainen vastaa kiitos, ei ja mies ottaa kauppakassin kantaakseen silti. Lisäksi hän perustelee toimintaansa sanomalla että häntä hävettäisi kulkea naisen vieressä kun tämä kantaa raskasta kauppakassia. Mitä muut ihmiset ympärillä ajattelisivat hänestä miehenä? Ymmärrettävää jossain määrin, mutta myös alentavaa. Jos tarjoat apua mutta sitä ei oteta vastaan, olet tehnyt kaiken voitavasi. Jos tarjoat apuasi mutta sitä ei oteta vastaan, se ei ole sinun häviösi. Sinun ei kuulu miettiä mitä muut ajattelevat sinusta. Sinun ei kuulu hävetä. Mutta jos teet vastoin toisen ihmisen ei-vastausta, silloin sinun kuuluu hävetä.

Meillä on kotona työnjako joka nähdään vanhanaikaisena. Minä hoidan kodinhoitoon liittyvät työt, mieheni hoitaa autot ja talon lämmityksen. Minä hoidan lapset suurimmaksi osaksi ajasta, mieheni käy muualla töissä. Nautin siitä, sillä tämä on ollut yhteinen päätös ja me molemmat olemme tyytyväisiä työnjakoon. Ja vaikka puhunkin paljon naisten aseman vahvistamisesta, en tarkoita ettenkö haluaisia olla naisellinen nainen, jota kohdellaan sen mukaan. Pidän siitä että minulle pidetään tuolia kun istun, että mieheni auttaa kauppakassien kantamisessa ja että saan olla kotona lasten kanssa. Haluan että minua kohdellaan naisena mutta että saan myös kokea sen arvostuksen, jonka olen ansainnut.

Näissä asioissa ei ole kyse vain naisista, vaikka ne usein koskevat juuri meitä. Kyse ei ole naisten asiasta. Kyse on kaikkien ihmisten asiasta. Ihmisenä olemisesta. Ja vaikka on vaikeaa muuttaa vallitsevia normeja yhteiskunnassa, se ei tarkoita etteikö niitä voisi muuttaa. Jos emme me, niin kuka? Jos ei nyt, niin milloin?

Kuva: pexels.com

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *