Voisin.

Juttelin vanhemmuudesta ystäväni kanssa, joka on juuri muuttanut ulkomaille kahden vähän vanhemman lapsensa kanssa. Kaikki on mennyt hyvin, kyseessä on kuitenkin hänen sanojensa mukaan ”maailman helpoin maahanmuutto” eli Euroopan sisällä ja työn perässä. Silti haasteitakin on ollut. Kielen opettelun takia lapset ovat olleet väsyneitä ja monien kovien paikkojen edessä. Ennen menevä perhe viettää nyt useammin iltoja kotona, ainakin tällä hetkellä. Ystäväni sanoi ehkä vähän hämmentyneenä, että se on tavallaan lähentänyt heitä.

Muotoilimme yhdessä ajatuksen, että kelpo vanhemmuutta on se, että vanhempi ja muut perheessä menee ja tekee paljon omia asioitaan, mutta jos tilanne sitä vaatii, voidaan myös rauhoittua vaan olemaan yhdessä. Mä koen aina välillä vähän turhaankin huonoa omatuntoa, kun mulla on mun omien vanhempien ansioista niin paljon omaa aikaa ja omia menoja. Turhaa se on siksi, että Pirkko vaikuttaa hyvin voivalta ja arki rullaa kohtuullisesti. Näin se kiintymysvanhemmuus on mennyt ihon alle! 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *