Lukusuosituksia 11.

Lasten mindfulness! – tavallaan kamalaa, tavallaan niin näen, kuinka panen Pirkon muutaman vuoden päästä tällaiseen ”tunnekouluun”. 

Ymmärrän, että joku voi kokea loukkaavana, että vanhempi, jolla ei ole niin monta lasta kuin hän toivoisi, pitää itseään lapsettomana. Mutta suru sekundaarisesta lapsettomuudesta on musta hirveän ymmärrettävää myös.

Unihiekkaa etsimässä, aivan mainio kirja! Olen sen tukemana lopettanut yösyöttämisen. Kyllä se on kuulkaa kirjallisuus (ja unikoulu), joka kannattaa.

Näkikö kukaan muu tuota Similacin End Mommy Wars -videota? Kun mä katsoin sen jonkin aikaa sitten, nyökyttelin periaatteessa hyvälle asialle: äitien välisen solidaarisuuden lisääminen on hieno tavoite. Joku siinä kuitenkin hiersi. Se oli aika sentimentaalinen omaan makuun. Tässä Guardianin jutussa käsitellään sitä mikä muukin siinä on pielessä: kyseessähän ei ole mikään sota, vaan mielipide-erot. Ja se, että lopulta Similacin tavoite on vähentää korvikkeen käytön (oletettua) stigmaa, jotta se möisi enemmän korviketta.

Yh-asiaa, pitkästä aikaa! Yllätin itseni fiilistelemällä näitä yksinhuoltajayrittäjämutsien tarinoita ja neuvoja.

Aborttiasiat ovat – käsittämätöntä kyllä – taas Suomessakin pinnalla. Yksi kannanotto keskusteluun on tämä Ei stigmaa -sivu, jonka etusivulla on aika perustieto, joka oli ainakin mulla yllätys: noin joka kolmas suomalainen nainen tekee abortin jossain vaiheessa elämäänsä.

Edit. Pakko vielä lisätä tää artikkeli, jossa on mun mielestä super kiinnostava näkökulma: vanhemmuus on nykyään uskonto ja lapset jumalia.