Monimutkaisuus.

Luin tämän ihastuttavan tekstin lesboparista, joka hankkii lapsen. En itse ole yhtään samassa tilanteessa, mutta jotenkin koin uudenlaista empatiaa paria kohtaan. Pohdin hetken, että miksi. Olen tietenkin aina ollut ehdottoman kova homojen oikeuksien puolustaja, mutta lapsen hankinnan oikeuden kanssa en ehkä ole ollut ihan niin varmoilla. Adoptio-oikeus, totta kai. Mutta tanskalainen sperma? No miksei. Kohdunvuokrauksen kohdalla olenkin ollut jo suhteellisen epäileväinen.

Mun mielestä lapsella on kova tarve tietää biologisista juuristaan (tuossa jutussa olevan parin lapsi tuleekin tietämään) ja sen kieltäminen vain sen takia, että haluaa lapsen, on mun mielestä vähän itsekästä. No, niinhän se lapsen hankinta taitaa kuitenkin aina olla. Että mikäs minä olen sitä kritisoimaan. Elämä on monimutkaista ja ihmisille tulee monenlaisia tilanteita eteen. Yhteiskunnan pitäisi vaan rakentua niin, että mahdollisimman moninaiset ihmiset ja perheet voisivat elää siinä onnellisina, koska kaikki eivät kuitenkaan koskaan tule sopimaan muottiin. Aika perusjuttuja.

Vaikka ajattelen olevani liberaali tyyppi, ehkä mä olen kuitenkin aika kiinni sellaisessa ydinperhemallissa, jossa mä olen itse kasvanut. Eli tekee ihan hyvää tämäkin kokemus muunlaisesta perheestä.