Arki.

Eipä oo ollut mitään kauheen ihmeellistä tästä raskaudesta sanottavana. Ei silti, voisin puhua siitä vaikka koko päivän. Mua huvittaa, kun joku pahoittelee sitä että kyselee ”raskauskysymyksiä”. Tai no, onhan siinä fyysisessä puolessa ihmeteltävää (tämä lapsi vissiin potkii jo), mutta ehkä siitä nyt en jaksaisi jauhaa tolkuttomasti, mutta kaikesta muusta kylläkin. 

Mutta ehkä mä olen siinä mielessä erikoinen tyyppi, että äitiys tai vanhemmuus on kiehtonut mua melkein aina vähän laajempana kysymyksenä. Onko äitiys identiteetti vai ominaisuus? Voiko jotenkin välttää muuttumisen äitinä marttyyriksi ja besserwisseriksi? Äärettömän mielenkiintoista! 

Odotan tietysti mielenkiinnolla, että muuttako tämä mahdollinen äitiys nyt sitten mut kumminkin banaaliteeteista lässyttäväksi mammaksi.