Kirjat.

Kävin eilen Stokkalla etsiskelemässä vauvakirjaa, koska muistelen, että itse tykkäsin selata sitä lapsena. Mulla oli sellainen Kulta-aika lapsuuden -kirja, joka tietenkin nyt tuntuu auttamattomasti vanhanaikaiselta. Lapsen isän kanssa nauroimme jouluna sille, että hänen samanlaisessa kirjassaan oli kyselty kuka lääkäriSETÄ oli hoitanut lasta ja kaikkea muuta hassua. Mutta eipä noista nykyaikaisemmista kirjoistakaan löytynyt kertakäynnillä sopivaa. Kivan näköisissä oli sitten jotenkin tyhmiä kysymyksiä ja hyvä rakenne taas meni yhteen ruman ulkonäön kanssa. Pitänee mennä huomenna toiselle käynnille.

Muissa kirjoissa onkin sitten ollut parempaa menestystä. Sain vihdoin aloitettua sen Kuinka kasvattaa bébé -kirjan, ja olen kyllä sadan sivun perusteella tykännyt. Tiedän, ettei tyylikästä ranskatarta kasvateta yhden kirjan perusteella, tuntemattatta sen kummemmin ranskalaista kulttuuria ja Ranskan ulkopuolella ja tuskin oikeasti edes haluaisin sitä tehdä. (Eikä se tosiaan taida olla kasvatuksen mallimaa. Luin juuri Hesarista, että aika moni kokee siellä edelleen, että ruumiillinen kurittaminen on ok.) Mutta kirjassa on niitä asioita, joihin haluaisin omassa vanhemmuudessani panostaa: itsenäisyyden, viisauden, hyvä elämän ja kiireettömyyden korostaminen. Jos saa kainon toiveen esittää, niin toivoisin, että lapsestani kasvaisi minun avullani piirun verran omatoimisempi, harkitsevampi ja muita ihmisiä kohtaan rohkeampi, kuin suomalaiset lapset ovat keskimäärin.

Ehkä se voisi myös valua räkää vähemmän! En tiedä miksi, mutta suomalaiset lapset näyttävät mun mielestä yleensä nuhaisilta ja juuri heränneiltä. Mutta kauniita toki ovat silti.