Senttejä.

Ei vielä mitään kohdunkaulahommia tai sen sellaisia, vaan yksi helsinkiläisten vanhempien klassikko-ongelma: sain kaverilta rattaat lainaan, mikä on tietenkin mukavaa, koska nehän on aika hintavia, mutta ne eivät sitten mahdu uuden kämpän hissiin. Valistuneena helsinkiläisvanhempana googlasin sitten, että oisko Emmaljunga Vikingit sen muutaman ratkaisevan sentin lyhyemmät eivätkä taida olla. Eivätkä taida olla mitkään muutkaan rattaat, paitsi kasattuna ja silloinkaan hissiin ei mahdu mukaan. Huoh. Tällä hetkellä mun suunnitelma on kuljettaa kokoon taitetut rattaat hissillä ja kantaa vauva siinä kantopussissa (?) joka lähtee irti. Kämppä on nimittäin jo toisessa kerroksessa. 

Tää varustelu on kyllä raskasta. Mä sanon aina, että lähes kaikissa asioissa on on olemassa se Porsche ja yleensä mä ainakin haaveilen hankkivani sen. Kuten vaikka Rimowan matkalaukku. Toisaalta en kuitenkaan haluisi osallistua tässä kohtaan kulutushysteriaan. Tuoreille vanhemmille voidaan myydä niin uskomattomat määrät turhaa roinaa ja vielä sitä pahempaa on se, että vanhemmuutta tunnutaan arvottavan sen mukaan, että millaiset kamat kukakin on haalinut.