Aalto.

Pitkästä aikaa niitä tuli. Syyllisyyden aaltoja, nimittäin. Eilen yksi siitä, kun mietin, että mitä olen mennyt tekemään noin niin ku lapsen isän näkökulmasta. Hankin sille tässä lasta, ihan pyytämättä ja yllättäen. Fiilis on typerä, koska hän on lapsesta innoissaan. Mutta tuntuu se silti oudolta.

Tänä aamuna selailin täällä blogeja ja jossain joku keskenmenon kokenut kirjoitti siitä, kuinka katkera oli keskenmenon jälkeen ollut kaikkia vahingossa raskaaksi tulleita kohtaan. Erittäin ymmärrettäviä tunteita. Syyllisyyden aalto lävähti taas mun naamalle.