Hajatelmia.

Joku sanoi, että pari ensimmäistä viikkoa vauvat on chillejä ja sitten vaikeudet alkavat. Ainakin se chilleysosio tuntuu olevan meidän kohdalla totta, mitään ihan suuren suuria haasteita ei tässä vauva-arjessa ole tullut vielä vastaan. Yksi mielenkiintoinen huomio lienee, että ne haasteet mitä on ollut, ovat olleet sellaisia, että ne varmaan tulee vastaan kaikille äideille/vanhemmille, eivätkä ole vahvasti liittyneet yksinhuoltajuuteen.

Tuo tyyppi on oikein kiva ja mukavaa seuraa. Vielä se lähinnä syö, nukkuu ja tuijottelee paidan raitoja. Me eletään aika pellossa, rytmi on vielä hakusessa. Sänkyäkään en petaa joka päivä, mutta suihkussa olen sentään käynyt päivittäin. Katon paljon Netflixiä. En lue vielä iltasatuja. Kaikki paikat on maidossa, joskus myös muissa eritteissä.

Olen päässyt uusilla ketterän keveillä rattailla (money well spent!) hyvin ulos ja meilä on täällä käynyt mukavasti vieraita. On siunauksellista, että lapsilla on taipumus nukahtaa rattaisiin. Ulkona käyminen on mukavaa myös siksi, että jos esimerkiksi kahvilassa lapsen ottaa syliin, se tuottaa ihan tuntemattomille iloa. Ihmiset ihastelevat ääneen ja kyselevät iästä, jopa onnittelevat. Sympaattista.