Hesarista taas.

Luin taas lehdestä jutun yhärisilmin ja päätin kommentoida tänne. Maria Carlsson -niminen rouva oli kirjoittanut Ruuhkavuosien ratkomisopas -nimisen kirjan, ja mä olinkin jo kiinnittänyt siihen kirjakaupassa huomiota. Aihe ns. kiinnostaa. Mutta niin kuin arvelinkin, tässäkin jutussa aika nopeasti tarjottiin ratkaisuksi sitä, että miehet tekesivät enemmän perheissä. Se olisi hienoa, mutta sehän ei mua paljon lohduta tai mun päiviä pidennä.

Mua alkoi jo vähän surettaa, että taasko näin, mutta sitten jutussa tapahtui käänne: yksilön valintojen sijaan Carlsson pyytää kiinnittämään huomiota työpaikkoihin ja niiden käytäntöihin. Erittäin hyvä suuntaus! ”Jos keskustelun aiheena olisi kansantalous, olisi yllättävää, jos puhe pyörisi pelkästään kuluttajan rahankäytön ympärillä”, Carlsson jutussa sanoo ja työpaikoille jutussa onkin tarjolla hyviä vinkkejä.

Omasta näkökulmasta toimittaja ei kuitenkaan vie ihan maaliin. Faktaboksissa kehoitetaan yksinhuoltajia ”yhdistämään voimansa muiden kanssa”, jotta arjen askareet sujuu. Mä mietin vaan, että keiden muiden? Muiden yksinhuoltajien vai perheiden? Ketä nää muut on? Jos en siis asu kommuunissa. Huoh, myönnän, että olisi kiva lukea tuollaisia juttuja jotenkin sillä tavalla normaalisti. 

Mun nettitunnukset ei toimi, joten en voi ees linkkaa juttua tähän. 😀