Imetys.

Viime aikoina on taidettu keskustella paljon imettämisestä. Jospa minäkin sitten osallistun.

Olen joskus yön pimeinä hokenut mielessäni, että minä vihaan imettämistä. Asia ei tietenkään ole ihan niin. Klonkkumaiset otteet, joilla vauva tarraa rintaan, on hellyyttäviä. On ihana saada kitinä loppumaan tarjoamalla ruokaa ja ruoka on aina mukana. Mutta mulle imetys on ollut myös hankalaa ja kivuliasta, eikä mun ongelmat ole edes olleet pahimmasta päästä. Mitä nyt toisessa nännissä on pieni nirhauma, ote ei aina ole se ideaali ja maito pakottaa täysissä rinnoissa aina välillä. Mä kestän kipua ilmeisen huonosti, joten toikin ahdistaa.

Imetys on myös sitovaa ja rajoittavaa. Olen julki-imetyksen kannattaja, mutta juuri kun olin tässä taannoin poliisiasemalla odottamassa passijonossa pari tuntia, en jotenkin kehdannut avoimessa aulassa ryhtyä syöttämään vauvaa, vaan menin invavessaan imettämään. (Siellä ei ollut ihmisiä pyörätuolissa, joten vessan varaaminen ei ollut paha.) Kotona taas mun on pakko vähintään selata kännykkää imettäessäni, muuten tylsistyn kuoliaaksi. Pumppaaminen kiinnostaisi kovasti, mutta ainakaan käsikäyttöisellä pumpulla en juurikaan saa tuloksia aikaan. Neuvot netissä homman helpottamiseksi ovat luokkaa ”ajattele virtaavaa vettä”.

Nämä ylläolevat jutut eivät kuitenkaan ole pahimpia, vaan ärsyttävintä imettämisessä on imetyskultti, jota olen alkanut tarkkailla. Kuulun suljettuun, yli 8 000 jäsenen FB-ryhmään, jossa äidit voivat pyytää apua imetysongelmiinsa ja keskustella imetyksestä. Kysymyksiin voivat vastailla joko kaikki jäsenet tai asiaan perehtyneet harrastajat. Hyvä idea tähän mennessä.

Hommat ovat kuitenkin ryhmässä lähteneet täysin käsistä. Jäsenet käräyttelevät neuvoloita jossa he eivät saa mielestään tarpeeksi tukea imetykseensä. Yleensä mun mielestä postauksissa on kyse siitä, että kirjoittaja haluaa kertoa, että kuinka monta kuukautta sitä nyt ollaankaan onnistuneesti ”tissitelty” (hyi saatana) ja kuinka kamalaa on, kun joku ei ymmärrä, mikä sankariteko tässä on tehty. Mun on tehnyt mieli antaa lapselle korviketta vain siksi, että en vahingossakaan olisi ylpeä täysimettäjä.

Toinen käräyttelykategoria on muiden äitien kanssa käytyjen imetyskeskustelujen taivastelu. Kuinka kirjoittajan tekee niin ”surulliseksi” kun joku ei ymmärrä, että kuinka täydellistä ruokaa äidinmaito on lapselle.

Ryhmässä on myös paljon muuta lätinää imetyksen ihanuudesta ja ylivoimaisuudesta. Kun joku kommentoi ryhmään, että hän hieman ahdistuu muiden imetyshehkutuksesta, kun omat hommat eivät ole menneet niin putkeen, joku valopää vastasi (ilmeisesti tosissaan), että jos tämä ei ole hyvä foorumi jaka imetysselfieitä (lolololol), niin mikä sitten on. Voisin kysyä, että tarvitaanko sellainen foorumi todella?

On imetyksessä jotain tosi kätevääkin. Omat farkut mahtuu jalkaan hyvin!