Oikeesti.

Pientä konkretian tuntua on ilmassa. Tänään oikein ystävällinen nainen soitti mulle Kelasta, kertoi että pitäis tota äitiyspäivärahaa ja lapsilisää hakea. (Hyvinvointivaltio, I love you!) Hassua kyllä, mulle oli (melkein) maailman luonnollisin asia sanoa, että ei mulla ole puolisoa, kun se tuli puheeksi. Tai ainakin tuntui siltä, että olisi ollut oudompaa, jos joku puoliso olisi ollut. Täti hämmentyi asiasta minihetkeksi ja puhui sitten yksinhuoltajakorotuksesta tietenkin asiallisesti.

Aloitin tänään ihan hetken mielijohteesta äitiysjoogakurssin ja olinkin siellä yhtäkkiä kai kaikkein pisimmällä raskaudessani. Joku oli ihan muutaman päivän päässä, mutta kumminkin. Ostin myös ensimmäisen vauva-asian! Vaikka vielä se on kyllä vaan mulle. Se on Granitin huivi (kuvassa), jota voi käyttää kantoliinana. Tällä hetkellä se on vaan helvetin pitkä musta trikoohuivi. Ostin, kun halvalla sain!

Ja viimeisenä, mutta ei vähiten friikkinä, yksi konkreettinen asia lisää: mun rinnoista tulee maitoa. Tai no, en tiedä onko se nyt varsinaisesti maitoa, mutta kumminkin. Olen siis ihka oikea nisäkäs. Eläimellistä.