Oltiin Pirkon kanssa kirppiksellä ja sellainen hauskan oloinen isomman vauvan isä tuli jutustelemaan. Kun se sanoi sen vauvan nimen, mietin, että olin juuri tavannut sen nimisen vauvan jossain. Myöhemmin näin myös vauvan äidin ja tajusin, että oltiin nähty joogassa. Muistettiin toisemme ja juttelin pariskunnan kanssa tovin. Kauhean mukavia ja söpöjä molemmat.

Lykkiessäni vaunuja kotiin mietin, miksi mulle tuli niin hyvä fiilis niiden tuntemattomien tyyppien kanssa juttelusta. Sitten tajusin, että koska en ole tutustunut uusiin ihmisiin tosi pitkään aikaan. Moni ihminen sanoo, että ”tykkää tutustua uusiin ihmisiin”, mutta mä sanoisin, että mun kohdalla se on totta. Innostun yleisesti uusista jutuista, myös ihmisistä, ja olen ollut onnekas, koska olen aikuisiälläkin saanut paljon ystäviä.

Monelle ihmiselle vanhemmuus on pitkästä aikaa uusi vaihe tutustua ihmisiin, ehkä joku voi ajatella, että se on myös viimeinen hetki tehdä uusia ystäviä. Vauvat tuovat erilaisia ihmsiä yhteen ja siinä pääsee monista totutuista rooleista eroon. Mä olen kuitenkin vierastanut tätä mammakaveruutta, kun lapsekkaita kavereita on omastakin takaa. Olen luikkinut kaikista vauvaharrastuksista aina tunnin jälkeen veke. Jotenkin outoa, kun ihmisiä aina ensin kiinnostaa sen vauvan nimi ja ikä sitten vasta pitkän ajan päästä mun nimi.

Mietin opiskelujen aloitusta joku kahdeksan vuotta sitten. Kelasin silloin olevani vanha fuksi (lolololol) ja olin päättänyt, etten tarvi mitään opiskelukavereita. Kuinka väärässä olinkaan.