Onko kukaan muu huomannut, että kaikenlaisissa vauvanhoito-ohjeissa annetaan ymmärtää, että vauvalla on lähes aina päällä joku vaihe – jotkut ”hulinat” tai muu kausi. Kaikki käyttäytyminen on selitettävissä jollain vaiheella, jotka joillekin tulee, kaikille ei. Ja ne joille tulee, niin vähän eri aikaan eri vahvuisina.

Näitä aikani tankattuni voin todeta, että vain muutos on pysyvää.

Monissa neuvoissa annetaan myös seikkaperäisiä selityksiä vauvan sielun elämästä ja olen nyt alkanut ajatella, että pitkälti ilman tietopohjaa. Luin esimerkiksi juuri taannoin, että vauva on aktiivinen iltaisin (jos on) koska muun perheen vetäytyessä nukkumaan, se saa äidin jakamattoman huomion. Ihan järkeen käypää, mutta todennäköisesti ihan kyökkipsykologian tasoista päättelyä. Mulla ja lapsen isällä on myös taipumus tehdä samanlaisia arvauksia. ”Ehkä se itki, kun sulla oli silmälasit” ”Ehkä se nukkui noin hyvin koska oltiin eilen niin paljon ulkona” Molemmat ihan mahdollisia asioita, mutta oikeesti meillä ei ole mitään hajua. 

Kaipaisin itse usein neuvoihin parempia perusteluja ja taustoitusta enkä tuollaista mutuilua. Tulee mieleen se, kun vuosia sitten kuuntelin opastusta luolamaalauksista. Jossain oli metsästystä ja toinen kuva symboloi tuonpuoleista. Mietin vaan, että saattaa olla, mutta me ei todellakaan voida varmaksi tietää.