Otin käyttöön uuden otsikon. Muuhun mun aivot ei pysty. Kyllähän toi parin tunnin pätkissä nukkuminen verottaa luonnostaan vähäunistakin. Mutta muuten sujuu ihan kivasti.

Mietin, että miten vauva voi tuoksua hyvältä vaikka ei ole kylpenyt moneen päivään. Muistutan itselleni uudestaan ja uudestaan, että mitään muuta kuin tätä ei tarvi tehdä, tämä riittää. Niin kuin entinen jonkin aikaa sitten synnyttänyt ystäväni, nykyinen tukiäitiystäväni sanoi, äitiyslomassa on se ihanaa, että on aina oikeassa paikassa. 

Joku sanoi, että pari ensimmäistä viikkoa vauvat on chillejä ja sitten vaikeudet alkavat. Ainakin se chilleysosio tuntuu olevan meidän kohdalla totta, mitään ihan suuren suuria haasteita ei tässä vauva-arjessa ole tullut vielä vastaan. Yksi mielenkiintoinen huomio lienee, että ne haasteet mitä on ollut, ovat olleet sellaisia, että ne varmaan tulee vastaan kaikille äideille/vanhemmille, eivätkä ole vahvasti liittyneet yksinhuoltajuuteen.

Tuo tyyppi on oikein kiva ja mukavaa seuraa. Vielä se lähinnä syö, nukkuu ja tuijottelee paidan raitoja. Me eletään aika pellossa, rytmi on vielä hakusessa. Sänkyäkään en petaa joka päivä, mutta suihkussa olen sentään käynyt päivittäin. Katon paljon Netflixiä. En lue vielä iltasatuja. Kaikki paikat on maidossa, joskus myös muissa eritteissä.

Olen päässyt uusilla ketterän keveillä rattailla (money well spent!) hyvin ulos ja meilä on täällä käynyt mukavasti vieraita. On siunauksellista, että lapsilla on taipumus nukahtaa rattaisiin. Ulkona käyminen on mukavaa myös siksi, että jos esimerkiksi kahvilassa lapsen ottaa syliin, se tuottaa ihan tuntemattomille iloa. Ihmiset ihastelevat ääneen ja kyselevät iästä, jopa onnittelevat. Sympaattista.