Mielenkiintoista. Lähes eksistentiaalinen ja yhteiskunnallinen äitiyden pohdiskelu ovat saaneet ainakin hetkellisesti väistyä käytännön asioiden tieltä. Nyt mua mietityttää lähinnä, että miten osaan ottaa vauvalle oikeanlaisen vakuutuksen. (Vinkit kiinnostaa!) Lisäksi pitää säätää esimerkiksi kaikenlaisia asuntoasioita.

Töissä mun pitäisi myös selvittää kauheasti äitiyslomajuttuja, koska olen meidän työpaikalta ensimmäinen koskaan äitiyslomalle lähtevä. Tämän pitäisi toki motivoida, koska en jaksaisi enää yhtään olla töissä. Onneksi jonkinlaista pesänrakennusviettiä on ilmassa. Mulla on ehkä hiukan tavallista enemmän energiaa siivoilla ja sen sellaista, joten ehkä mä myös saan näitä juttuja hoidettua.

Lisäksi mua mietityttää, kun tänään neuvolassa käydessäni siellä huomattiin ensimmäistä kertaa mitään mahdollisesti huolestuttavaa. Sf-käyrä oli hieman alakanttiin ja sain ensi viikolle uuden ajan. Luonnollisesti olen tästä ihan kohtuttoman huolissani.

Oon niin kiinni näissä jutuissa, että en myöskään koe hirveän suurta tarvetta pohtia esimerkiksi suhdettani vauvan isään. Ainakin nyt on hyvä juuri näin. Tämä on huomattava parannus ihmisen, joka on käyttänyt ehkä viimeiset 15 vuotta lähinnä vatvoen poika/miesasioita, elämään.