Sävyt.

Tänään on ollut vähän harmaampi päivä. Mutta kai niistäkin pitää kirjoittaa. Rinnat oli aamulla kipeät ja itketti. Sitä päivä sitten olikin: koko ajan vähän itketti ja itkettiin Pirkon kanssa perä jälkeen ja samaan aikaan. En päässyt ulos asunnosta ennen puoli neljää. Kaikkein eniten siksi, että ei ollut oikein syytä lähteä. 

Vaikka elämä täällä ulkomailla on mukavaa ja hetkittäin ihan kipeän ihanaa, mutta arkipäivät, kun lapsen isä on toimittamassa juttuja, on aika yksinäisiä. On varmaan ihan hyvä, että sillä ei ole nettiä himassa, jotta kämpille ei aina jämähdä. Mutta toisaalta, olisi ainakin kanava ulkomaailmaan ja kirjoja ergonomisempaa imetysviihdettä. 

Päivän aikana hilloan kaikki asioita sisälläni, kuten sitä, että miehen pitäisi nyt kumminkin joustaa vähän omista menoistaan ja viettää meidän kanssa enemmän aikaa. Sitten tulee toisaalta vähän huono omatunto, koska periaatteni kuitenkin on ollut, että se voi elää omaa elämäänsä, vaikka me ollaan täällä. Sitten kun se lopulta tulee kotiin, olen niin kiitollinen, että on joku, jolle kertoa päivän pienet sattumukset, että en jaksa nalkuttaa. Sitä paitsi, meillä on tosi kivaa yhdessä, eikä niitä hetkiä sitten viitsi pilata.

Taustalla on tietenkin lievä hämmennys ja epäselvyys meidän vanhemmuuden kuvioista. Jos olisimme parisuhteessa, mulla ei olisi mitään ongelmaa kiljua, että nyt otat ton lapsen ja et todellakaan tänään lähde minnekään kirjastolle. Mutta nyt kun päävastuu on mulla, on vaikea sanoa, että mitä voi vaatia. En haluaisi olla kiitollinen avusta, jonka tavallaan pitäisi olla itsestään selvää.

Olen myös huolestuttavasti huomannut, että olen kutistanut elinpiirini aika pieneksi. Käytännössä käyn muutamassa kivahkossa kahvilassa, jossa varmasti toimii netti ja jonne pääsee kätevästi rattailla. Ihan hirveen kauas ei jotenkin halua himasta lähteä itekseen ilman syytä. Pitäis keksiä itselleen enemmän ohjelmaa. No, ensi viikolla kaupunkiin tulee mun vanhemmat (kivaa ja kamalaa) ja yksi kaverikin. 

Kun lopulta lähdttin ulkona oli sitten ihan täydellinen sää. Ensin vitutti, että nyt on vietetty tällainen päivä sisällä. Mutta sitten kumminkin, se oli tosi hyvä sää.