Sisarukset.

Olin lounaalla ystäväni kanssa, jolla on vähän yli vuoden ikäinen lapsi. Hän kertoi, että haluaisi lisää lapsia. Sanoin ymmärtäväni sen, että lapselleen haluaa tarjota kokemuksen sisaruudesta. On ihanaa, jos on oma jengi. Sisaruus on varauksetonta ja ikuista. Mä itse kumminkin ajattelen, että jos tästä yhdestä lapsesta selviän kunnialla, se riittää. Olen siitä jopa aika varma. 

Ystäväni toiveen toteutumiseen vaikuttaa jonkin verran se, että hän on ainakin jossain määrin eronnut lapsensa äidistä. Hän kuitenkin sanoi, että mikäli se hänen ehkä ex-vaimolleen sopisi, hän voisi ihan hyvin hankkia hänen kanssaan toisen lapsen, vaikka he eivät olisi yhdessä. Myönsin, että mielessäni oli käynyt vähän saman tyyppinen ajatus: jos tämän ensimmäisen kanssa menisi tosi hyvin, ehkä voisin harkita toisen lapsen hankkimista lapsen isän kanssa, vaikka emme olekaa yhdessä. 

Ei ole omat tai muiden ihmisten perhekuviot ihan sellaisia sellaisia, kuin me nuorina kuvittelimme. Mutta sehän on vain jännittävää. 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Vanhemmuus