Taas.

Tällaista peruspäivitystä siis. Ilman että mitään kovin mullistavaa on tapahtunut, fiilikset on menneet viimeisen viikon ajan sellaista kuuluisaa vuoristorataa. Pirkko saa nyt vissiin sitten niitä hampaita, jota kaikki hänet kohdanneet ihmiset on suuressa viisaudessaan kyselleet viimeiset kolme kuukautta. (Se kuolaa -> ”nyt sille varmaan tulee hampaita!” Se itkee -> ”nyt sille varmaan tulee hampaita!” Se laittaa asioita suuhun -> ”nyt sille varmaan tulee hampaita!”)

Tämän tai jonkun muun vaiheen seurauksena tyyppi on nukkunut aika huonosti ja itkenyt selittämättömästi, mikä on omiaan muussaamaan äidin aivot tunnistamattomiksi mössöksi. Toisaalta viimeiseen viikkoon on kuulunut myös yksi ihana päivä, jolloin hengailtiin Pirkon kummitädin ja muiden ystävien kanssa ilman päämäärää. Ja tänään puolen tunnin unet, kun mun äiti vei Pirkon ulos, auttoivat ihan älyttömästi. Sitten mentiin kummisedille syömään pastaa ja Pirkko katsoi ekaa kertaa elämässään telkkaria (uskomaton rauhoittavaa näköjään, mutta ei siitä nyt tapaa tule). Ja tämä äiti joi vähän viiniä.

Pientä syyllisyyttä on kuitenkin ilmassa, kun en varsinaisesti ole ollut parhaimmilla vanhempana. Siksi teen tähän itseniruoskimistilitysparannuslistan:

• Syötä sille nyt herranjumala oikeita fiksuja aterioita, se on tämän viikon lopussa puolivuotias. Imetä toki, mutta älä siksi, että et jaksa keksiä muuta.
• Hanki sille nyt oikeesti jotkut talvikenkäasiat! Syksy alkaa kunnolla milloin tahansa.
• Pese sen käsiä useammin. Tyyppi varastoi niihin kaikkea ällöä eikä nyt ihan mikä tahansa ole hyvää immuniteetille.
• Muista leikkiä, nauraa ja laulaa myös ei-ohjatusti. Muskari on kiva ja hyvä, mutta ei se kuittaa koko päivän höpsöilutarvetta.