Varma.

Sen jälkeen kun päätin, olen ollut ihan varma. Olen ollut raskausklishee, joka on löytänyt jostain rauhan ja tarkoituksen, noin vähän niin kun karrikoiden. Olen myöntänyt itselleni, että haluan lapsen niin paljon, että kun mulla nyt on tällänen valinta, teen niin itsekkäästi, että päätän pitää sen. Se on mulle niin tärkeää, että en halua katua aborttia, jos en sitten myöhemmin saakaan lasta. Olen aika varma, että lasta ei sitten kuitenkaan kadu, oli kuinka rankkaa tahansa.

Tänään kuitenkin aloin pohtia, että olisihan tässä ollut sellainen vaihtoehto, että olisin oppinut tästä, että haluan lapsen ja alkanut järjestämään elämääni tavalla tai toisella niin, että se olisi ollut mahdollista hieman valmistautuneempana ja ”paremmissa puitteissa”.

Tämä teksti on oikeasti kirjoitettu melkein kokonaan jo reilu kuukausi sitten, mutta nyt vasta uskallan ryhtyä julkaisemaan näitä. Ensin tulee siis monta vanhaa tekstiä ja välillä jotain uusia.