Tähän aikaan viime vuonna

20170504_j.jpg

Vuosi sitten, torstaina 4. toukokuuta, heräsin siihen että kissa pudotti hyllyn seinältä suoraan päähäni. Olin väsynyt. Pari tuntia myöhemmin otin ylläolevan kuvan. Halusin ikuistaa naamani studiomeikeissä, sillä mielestäni ne olivat erityisen onnistuneet. Istuin auringossa Sanomatalon edessa oltuani Anja Snellmanin haastattelussa suorassa netti-tv-lähetyksessä kertomassa siitä, miten päädyin hankkimaan lapsen yksin. Samana aamuna ilmestyneessä Hesarissa oli melkein aukeaman juttu minusta.

Kun vähän myöhemmin istuin syömässä lounaspatonkiani lueskelin iltapäivälehdestä sankarikissasta, joka pelasti emäntänsä tulipalosta. Kirjoitin kaverilleni kuivahkon viestin siitä, miten toiset kissat pelastaa emäntänsä, toiset räsäyttää niiden päähän hyllyjä. Olo oli vähän hutera.

Lounaan jälkeen lähdin sovittuun tarkastukseen Naistenklinikalle, ja jäin sille tielleni, kun synnytys käynnistettiin saman tien vastaanotolla. Iltapäivä sujui säätäessä kissaa hoitoon ja äitiä sairaalaan. Luonani ramppasi parikin kaveria, viestittelin sinne ja tänne tilanteen etenemisestä ja jännitin, että millä tahdilla homma sujuisi. Kaveri vittuili että kun Jenni lähtee synnyttämään, naamassa on kunnon meikit ja hiuksetkin on kiharrettu.

Yö oli polveilevia keskusteluja äitini kanssa, epiduraalin voimin nukuttuja unenpätkiä ja odotusta. Vähän ennen seitsemää aamulla syntyi pikkuruinen, reipas ja kovaääninen tyttö. Itku tuli vasta siinä vaiheessa kun kätilö sanoi sen saavan kymmenen pistettä ja tajusin jännittäneeni, onko lapsi terve.

Päällimmäiseksi siitä kaikesta jäi tunne, että synnytys meni paljon paremmin kuin olin odottanut. Kivut olivat vain aivan hetkittäin sietämättömän tuntuisia ja koko prosessista käynnistyksestä lapsen syntymään kesti vain viitisentoista tuntia.

Tänään äitini on ollut meillä hoitamassa tytärtäni ja illalla lapsen mentyä nukkumaan juomme lasilliset skumppaa sen kunniaksi, että selvisimme vuosi sitten, ja olemme selvinneet koko vuodesta. Huomenna juhlitaan maailman ihaninta yksivuotiasta.

(Vuoden takaiset tunnelmat koko episodista täällä.)

 

perhe lapset vanhemmuus mieli